Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Ystäväni Iina sai perjantaista vapaapäivän. Mikäs sen parempi tapa hyödyntää vapaapäivä, kuin lähteä edellisenä iltana juhlimaan. Tytöt koolle ja ykköset päälle. Sit mentiin.

Torstain paardi-jengi koostui tälläkertaa minusta, Iinasta ja Emmistä. Emmi on Iinan koulukaveri ja sitä kautta minäkin olen tutustunut häneen.

Aloiteltiin Iinalla ja pelleiltiin ja naurettiin ja kerrottiin huonoja ja hyviä juttuja. Kivaa oli.

Meil oli ihqt kynnet.

Minä ihan sumussa.

Minä ja Iina. Me ollaan kivoja.

Sitten tuli aika siirtyä ulkoilmaan. Hypättiin Kiveriössä bussiin joka vei meidät Lahden keskustaan. Sieltä Emmin kämpille, josta sitten Dublin Irish pubiin. Voi morjens.

Kännykkäkuvaa. Vasemmalla Emmi ja white-trash punaisessa mekossaan ja verkkosukkahousuissa. Oikealla minä ja Iina. Eli Haru ja Chiko vai miten se nyt oli.

 

Dublinissa on kakkosen hanat torstaisin. Talo täynnä väkeä. Joku kamu on joskus keksinyt Dublinille hyvän lempinimen: ruotsinlaivasimulaattori. Sellainen se todellakin on.

Tanssittiin ja krebattiin ja heiluttiin ja riehuttiin. Tehtiin ihan mitä vain. Bongattiin white-trashia ja otettiin salakuvia. Ilkeää. Emmin kanssa vedettiin karaokessa I want to break free. Ihan jäätävää. Voi morjens. Koko ilta oli niin jäätävä. Voi morjens.

Jossain viheessa iltaa alkaa meno aina vähän väsähtää ja tulee kotia ikävä ja alkaa väsyttää. Sitten yhdessä pohditaankin että millä päästään takaisin Kiveriöön, Iinalle. Se on kansainvälinen humalaisten yösija. No ei sentään kansainvälinen, mutta ainainen. Saatiin lopulta kyyti, kun liftattiin Iinan kanssa. Joku ystävällinen turkkilainen mies oli päässyt töistä ja ajatteli tehdä päivän hyvän teon ja viedä tytöt kotiin. Kiitos hänelle.

Perillä Iinan majoituspalvelussa pitsa uuniin ja lisää sekoilua. Sitten hyvää yötä. Kävelin yöllä unissani ja aloin pestä unissani pyykkiä. Alkoholilla on sellainen vaikutus.

Tänään aamulla sitten katsoimme illan kuvasaldon ja kauhistelimme miten olimmekaan saaneet asunnon niin kamalaan kuntoon muutamassa tunnissa. Hyvä me.

Sitten Inzqu lähti Helsinkiin ja minä kotiin. Bussilla tietysti. Istuin bussissa ihan ensimmäisessä penkkirivissä ja stop-nappi houkutteli minua. Se suorastaan kutsui minua painamaan siitä. Se oli nimittäin niin mielenkiintoisessa paikassa (yleensähän ne napit on jossain tolpassa, mutta tämä oli seinässä, suoraan edessäni) että ei voinut olla.

Ps. Bongasin sipsipussista kissasipsin.

Sen pituinen se.