Hyveä joulua

Nikki-kissa toivottaa hyvää joulua. Kuten me muutkin.

Vois kai kutsua ruuhkavuosiksi

Elän ehkä yhtä tähänastisen elämäni mullistavinta syksyä. Mullistusta siellä, mullistusta tuolla.

Kiireistä kovin, mutta väsynyttä ja onnellista. Niin väsynyttä, ja niin onnellista.

illat hämärtyy

onnex on kukkii, ite kasvattamii. jes.

ja onnex koht voi pitää taas kuomii

ja Uunon kaa syyä kakkuu

ja välil ehtii morottaa tärkeitä tyyppejä

mut parhainta on joka päivä tämä jokapäiväinen elämä.

tämä

Tule katsomaan. Tule rauhoittumaan. Tule hengittämään. Tule teatteriin.

 

kesä_juttui

Ja nytten sitten jo elämmekin toukokuuta. Jos kirjoittaisin useammin muistiinpanoja blogiini, aikakin varmaankin kuluisi hitaammin.

Kevät 2016 on kulunut nopeasti ja tunnelmallisesti. Kevät 2016 on mielestäni muistutellut siitä, millainen Suomen kesä on. Ailahteleva ja arvaamaton.

Tämä on ollut säätiloista huolimatta ihana kevät ja tästä olen nauttinut. Enpä olisi arvannut tästä keväästä tällaista.

Allekirjoitin tänään työsopimuksen. Lähihoitajana. Valmistuin lähihoitajaksi. Minulla on nyt ammattitutkinto. Kissa vieköön. Tämä on ollut suuren suuri kevät elämässäni. 

Tässä on ruusupapu. Hillitön kukka.

Parvekkeella mansikan siemenet itävät. Tomaatitkin tavoittelevat auringonsäteitä kovaa kohisten. Lokit solmivat naapuritalojen katoilla uusia lokkisuhteita, ja kissat seuraavat puuhia pupillit viiruina. Vuoden päivät olemme kissojemme kanssa nyt viihtyneet täällä omassa kodissamme. Ja niin viihdymme jatkossakin, ellei lokkisuhteiden aikaansaannosten herättämä suojeluvietti lokkivanhemmissa aiheuta meissä taas pelkotiloja, kuten viimekesänä. Lokit hyökkäilivät ihmisten kimppuun ja raatelivat luottamuksemme eläinkuntaan ihan riekaleiksi.

Tässä ovat mansikat. Toivotan niille menestystä ja paljon mehevää multaa tulevalle kesälle.

Tässä on korianteri. Se tarvitsee vielä paljon valoa ja rakkautta.

Tässä ovat krysanteemini. Ostin ne Laukontorilta. Satoi vettä ja kukat palelivat. Vein ne kotiin lämpimään.

Tässä on Tampere. Helmi mesta. Rakkain kaupunki.

I woke up like this. Olin päiväunilla Uunon kanssa. Ja sitten minä söin jäätelön ja Uuno katseli lokkeja. Sitten kirjoitin tämän muistiinpanon.

Toivon kesältä paljon lämpöä ja rakkautta. Paljon ystäviä ja kukkia. Lokinpoikasia ja metsäretkiä. Paljon uutta koettavaa ja nähtävää. Tämä kesän vietän työssä ja yössä. Tämä on kesä 2016.

ommagaad

Ja nyt sitten eletään jo helmikuuta 2016 ja viimeisimmästä muistiinpanosta on kulunut jo tovi.

Siitä on melkein puoli vuotta aikaa. Puolen vuoden välein on sopiva päivitellä asioita ja tarkastella elämää. Jos ei nyt päivässä, viikossa tai kuukaudessa tapahdu mitään eritystä muistettavaa tai merkityksellistä niin kyllä sitä sitten puoleen vuoteen mahtuu elämän erilaisia tapahtumia. Niin kuin esim. joulu, uusivuosi, paardi, parit kivat uudet farkut ja kengät, lihomista, laihtumista, aurinkoa, vesisadetta, pakkasta ja sen sellaista.

Olenhan minä koulussakin ollut. Ja töissä. Eipä tässä muuta juuri ehdikään. Paitsi kohta ehtii, kun valmistun. Nice. Lähihoitaja-muija.

Katsokaa tässä on kuva minusta ja Uunosta. Jeij.

Uunoa ei kiinnosta lukukausimaksut, maahanmuutto-ryntäys, Soldiers of Odin, 2600 euron kuukausitulot tai suvakit. Uunoa ei kiinnosta mikään. Paitsi viime yönä eräs kauneimmista maljakoistani kiinnosti jopa liikaa, niin liikaa että se piti särkeä terveisin Uuno.

Ollakin kissa, karvainen ja kiiltävä lihava nukkuva löhöilijä.