... eli 5.3.2019
Ostin ruusuja. En sellaisia tavallisia ruusuja, niinkuin niissä kimpuissa aina on. Ostin pienen ruusutarhan. Sellaisen pienen pienen pensaan, jossa oli kolme nuppua. Yksi niistä ei ollut vielä puhjennut kukkaan. Kukat ovat punaisia, hieman muistuttavat vaaleanpunaista. Ostin myös toisen, sillä ainoastaan nämä kaksi olivat jäljellä, ja olisi ollut kurjaa erottaa ne toisistaan. Varmaan olivat itäneetkin samassa kasvihuoneessa.
Haluan ruusutarhan. Sellaisen suuren, jossa kukkii vanhat pensaat. Niitä kasteleisin juhannuksen jälkeen ja heinäkuussa, kun kesä on kuivimmillaan. Ehkä pensaat houkuttelisivat lintuja ja hyönteisiä. Ehkä syksyisin ruusunmarjat vetäisivät puoleensa myös pieniä hirvieläimiä. Se olisi hienoa se.
Ruusut ovat nyt ikkunan ääressä pöydällä. Ruusutarhassani on tällä hetkellä myös rahapuu ja kesäkaktus. Kesäkaktusta en ollut tuntenut ennen, sekin on nyt uusi tuttavuus. Toivon että kaikki kasvit keskenään tulevat tarhassani toimeen ja nuput puhkeiaisivat. Sillä myös kaktuksessa oli nuppuja. Paljon.
Ostin tarhaani uutta multaa. Uskon, että tuoreesta mullasta kukat tarhassani ovat kiitollisia. Tai mitä se sellainen tuore multa nyt edes on. Suoraan maasta kaivettua. Helmikuussako sulaa maata? Varmasti siis ulkolaista multaa. Että kuljettaa nyt tänne pohjolaan jotain maaperää jostain etelästä lämpimästä. En usko että on hyvä juttu loppujen lopuksi ja pidemmän päälle.
Tästä uudesta mullasta on tarkoitus antaa kevätsiemenille myös koti. Asetella sinne multaan varovasti pienet siemenet itämään. Odottelemaan sinne lämpimään ja kosteaan, että ylettävät pian päivänvaloa kurkistamaan. Keväisin on kylvän aika, monissakin kotitalouksissa. Ajatellaan jo kesäistä parveketta ja sinne niitä kukkia. Ne laitetaan jo silloin siemenenä keittiöön johonkin pöydälle itämään ja siinä ne kasvullansa muistuttavat kesästä ja lämmöstä. Ehkä joitakuita ne muistuttavat työstä ja uurastiksesta. Minua ne muistuttavat tupakista ja hyvistä kirjoista.
Odotan jo kesää.
