Kotona

Kerran sattui niin että vieraita tuli kylään. Tai no, tuttujahan he olivat, mutta kylässä. Leivottiin, kokattiin, syötiin, nautittiin, juteltiin. Se tapahtui silloin 20.10.2013.

Keksiä ja kasvispitsaa, tietty. Tämmöistä täällä. Mitäpä siellä?

Valkosuklaa-karpalokeksit n. 18 kpl

200g valkosuklaata
n. 100g kuivattuja karpaloita (löytyy helpoiten&halviten Lidlistä)
150g voita
2dl ruokosokeria
1.5 dl tavallista sokeria (tai yht 3.5 dl mitä tahansa sokeria fariinista tavalliseen, ei väliä mitä)
2 kananmunaa
5.5 dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa

1) vaahdota huoneenkämpöinen voi ja sokerit
2) lisää yksitellen huoneenlämpöiset munat
3) lisää kaikki muu. Suklaata tulee 200g mutta kuivattujen karpaloiden määrän voit silmätuntumalla päättää itse
4) kuumenna uuni 200 astetta ja viilennä taikina sillä välin jääkaapissa
5) lisää noin lihapullan kokoiset taikinapallot leivinpaperille. Yhdelle pannulle mahtuu noin 9 kpl keksejä, sillä ne leviävät paistamisen aikana. taputtele hieman matalammiksi taikinapalloja ja paista 12-14 minuuttia.

Ps. Pahoittelen kuvien SURKEAA, AIVAN VITUN SURKEAA, laatua.

Syksyn kolmas vuokrasopimus

Mitä on tapahtunut?

Missä mä oon?

Mitä mä teen?

Miksi?

Elämä on muuttunut kolmen kuukauden aikana. En osaa enää edes kirjoittaa tietokoneen näppäimistöllä. Yritän harjoitella.


Mutta kylläpä tämä päiväkirja on mennyt surkeaksi. Ihan niin surkeaksi että tekisi mieli repiä siitä jokainen sivu yksi kerrallaan ja heittää nuotioon, ja aloittaa tuhkista täysin alusta. Mutta suotta. Onhan tämä jo puolivuotias päiväkirja. Sillä oli synttäritkin. Eihän sellaista päiväkirjaa heitetä pois. Vaan jatketaan, sivu kerrallaa. Yksi kerrallaan.

Listaan hieman asioita, joita on tapahtunut, niin kaiketi saamme jonkinlaisen käsityksen elämästäni:

- ostin juuri neljälläkymmenelläviidellä eurolla kolmet kengät

- kirjoitin aiemmin syksyn KOLMANNEN vuokrasopimuksen

- liityin instagramiin, ostettuani tablet-tietokoneen

- puhelimeni meni rikki (ostin uuden, ja lisäilen kokoajan instagram-kuvia)

- olen saanut töistä kivoja kamuja, joiden kanssa olen bilettänyt

- olen nykyään kasvissyöjä, koska  #lihatonlokakuu

- olen palellut kylminä syysaamuina

- olen ikävöinyt Harua ja Narutoa. Voi kuinka kaipaankaan heitä. Heitä, jotka yllättäen saapuivat kerran luokseni. Saapuisivatpa nytkin.

- olen matkustanut ympäri Etelä-Suomea

- olen oksentanut

- ja sitten olen tehnyt mielettömiä ruokia

- kävelin myös eräänä yönä Tampereen keskustorilta kotiin, Kalevaan, yksin

- leikannut hiuksiani

- lakannut kynsiäni

- juhlinut

- itkenyt

- nauranut kuset housussa

- huutanut hampaat irvessä

- ikävöinyt

- rakastellut

- nukkunut

- siivonnut. Niin vitusti olenkin siivonnut.

- tuhlannut

- säästänyt

- nauttinut

- ahdistunut

- sisustanut

- katsellut taivaan lintuja, puiden keltaisia lehtiä, mustia silmänalusiani peilistä, mustelmia karvaisissa säärissäni, kuihtuneita kukkiani ikkunalaudalla, pihalla leikkiviä lapsia, kissoja, koiria, rusakoita ja kaupan HeVi-osastoa

- laulanut

- tietysti, olen tehnyt mielettömiä kirpparilöytöjä

- mutta en ole ainakaan jäänyt auton alle, enkä ole hypännyt benji-hyppyä, enkä ole syönyt kärpässieniä, enkä ole kakannut housuuni


Mutta kokoajan olen miettinyt elämääni. Sitä mitä haluan, ja mitä en. Rakkautta haluan, vihaa en. Hyvää ruokaa haluan, pahaa en. Lopullisen asunnon haluan, väliaikaista en. Tanssimaan haluan, istumaan en. Pukeutua haluan, vaan työvaatteisiin enää en. Rahaa haluan, työttömäksi en. Kissan haluan, kilpikonnaa en. Mitä haluan? Sitä tiedä en.

Eihän tässä kulunut kuin kymmenen minuuttia, tähän tekstin kirjoittamiseen siis... Kuinka se on niin vaikeaa? 

Palaan ensiviikolla. Lupaan. Sitten kirjoitan jotain mehevää ja maukasta. Jotain pureskeltavaa. Tai jotain, helposti nieltävää. Ja kuivaa ja mautonta. Jep. Mauttomuus on minun juttuni.

Palataan vaikkapa mauttomuuden merkeissä.





Rakastakaa.

- Elina