Olin tänään pyörälenkillä.
Talutin nimittäin pyörää vanhasta kodista uuteen kotiin.
Poikkesin kaupan kassalla, ostin kaljaa ja pillimehua.
Myyjä toteaa:
Onpa sinulla ihana asu!
Oletan myyjän tarkoittavan muhkeaa takkiani, jonka karvaiseen olemukseen olen vajonnut.
Vastaan myyjälle hieman imartuneena:
Tein sen itse.
Myyjä innostuu, ja kysyy jokseenkin ilahtuneena:
Vau, oikeesti? Opiskeleksä jotain muotialaa?
Kauppaan oli eksynyt ostoksille myös toinen asiakas suksineen hiihtolenkin päätteksi. Hän osti parsakaalia, luomufetaa, tuoretta pinaattia, kurkkua ja tomaattia. Hän liittyi keskusteluun ja kertoi:
Mä näin sut aiemmin tuolla ja aattelin että voisko se olla karhu tai jotain.
Hiihtäjän näköharhoista huvittuneena minä, myyjä ja hiihtäjä nauroimme yhdessä hieman.
Hiihtäjä oli sitten kai havahtunut oikeisiin aatoksiin huomattuaan, että karhu taluttamassa pyörää Tampereen Tahmelassa olisi ehkä hieman liian mahdotonta ollakseen totta oikeassa elämässä.
Mutta oikeastaan ihan oikeassa elämässä:
kyllä,
olisi ihanaa olla karhu ja taluttaa pyörää Tampereen Tahmelassa tammikuisessa iltapäivän punaisessa auringonlaskussa.
♥
