Pyykit yhä kuivua hulmuavat narulla, muttei se haittaa. Ei ole nyt kiire minnekään, eikä juurikaan pakotteita. Paitsi työt, mutta niitä en suostu asettamaan osaksi todellisia elämääni määrittäviä tekjöitä. Työt ovat vain töitä.
Olen nauttinut lämmöstä, helppoudesta ja rakkaudesta. Olen vapaa ja vallaton. Voisin melkeimpä tehdä nyt mitä vain. (Paitsi, toki, työajan ulkopuolella.)
Vaikkakin kaikki on nyt hyvin, loppujen lopuksi valtavan hyvin, huomaan silti ajoittain haakkaavani päätäni seinään tulevaisuuden tuskien saattelemana. Se hetki onneksi ajaa ohi, kun taa muistan, että kaikki tärkein jo on.
Upeaa on ollut kesässä jo paljonkin. Serkun paljaat varpaat. Uudet perunat. Viikset, jotka pistelee pussatessa. Lämpö. Ystävät. Läheisyys. Kesä.
 |
| Keräsin lupiineja. Kesän rikaruohoja. |
 |
| Vallaton, hellyydenkipeä ja tylsistynyt katti. |
 |
| Oksensin erään vuorokauden aikana 10 kertaa ja voin pahoin. Uuno auttoi. |
 |
| Uudella puhelimella tulee hyviä kuvia. |
♥
Vielä kun vähän lisää vapaa-aikaa sais. Je lentoliput, jonnekin lämpimään.
