Ja nytten sitten jo elämmekin toukokuuta. Jos kirjoittaisin useammin muistiinpanoja blogiini, aikakin varmaankin kuluisi hitaammin.
Kevät 2016 on kulunut nopeasti ja tunnelmallisesti. Kevät 2016 on mielestäni muistutellut siitä, millainen Suomen kesä on. Ailahteleva ja arvaamaton.
Tämä on ollut säätiloista huolimatta ihana kevät ja tästä olen nauttinut. Enpä olisi arvannut tästä keväästä tällaista.
Allekirjoitin tänään työsopimuksen. Lähihoitajana. Valmistuin lähihoitajaksi. Minulla on nyt ammattitutkinto. Kissa vieköön. Tämä on ollut suuren suuri kevät elämässäni.
 |
Tässä on ruusupapu. Hillitön kukka.
|
Parvekkeella mansikan siemenet itävät. Tomaatitkin tavoittelevat auringonsäteitä kovaa kohisten. Lokit solmivat naapuritalojen katoilla uusia lokkisuhteita, ja kissat seuraavat puuhia pupillit viiruina. Vuoden päivät olemme kissojemme kanssa nyt viihtyneet täällä omassa kodissamme. Ja niin viihdymme jatkossakin, ellei lokkisuhteiden aikaansaannosten herättämä suojeluvietti lokkivanhemmissa aiheuta meissä taas pelkotiloja, kuten viimekesänä. Lokit hyökkäilivät ihmisten kimppuun ja raatelivat luottamuksemme eläinkuntaan ihan riekaleiksi.
 |
Tässä ovat mansikat. Toivotan niille menestystä ja paljon mehevää multaa tulevalle kesälle.
|
 |
Tässä on korianteri. Se tarvitsee vielä paljon valoa ja rakkautta.
|
 |
Tässä ovat krysanteemini. Ostin ne Laukontorilta. Satoi vettä ja kukat palelivat. Vein ne kotiin lämpimään.
|
 |
Tässä on Tampere. Helmi mesta. Rakkain kaupunki.
|
 |
I woke up like this. Olin päiväunilla Uunon kanssa. Ja sitten minä söin jäätelön ja Uuno katseli lokkeja. Sitten kirjoitin tämän muistiinpanon.
|
Toivon kesältä paljon lämpöä ja rakkautta. Paljon ystäviä ja kukkia. Lokinpoikasia ja metsäretkiä. Paljon uutta koettavaa ja nähtävää. Tämä kesän vietän työssä ja yössä. Tämä on kesä 2016.
