26.10.2018

Lohtua piemeisiin iltoihin



Viimeisin muistiinpanoni oli ehkä hieman liian raju. Vaikka ihan tosi, ei yhtään hullumpi vaihtoehto ilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi.

Taannoin kuitenkin osasin vielä nauttia elämästä, heh, ja valmistin ruuaksi muutakin kuin raakaa kotimaista perunaa. Jaoin reseptin facebookissa, ja on tarpeen laittaa se muistiin tännekin, sillä miksipäs ei.

Seuraavaksi siis:

Energiaa pimeneviin iltoihin:

Pilko puolikas kaali pieniksi suikaleiksi (tai kokonainen, jos siltä tuntuu). Pilko yksi sipuli samoin. Laita sipuli-ja kaalihakkelus pannulle kuullottumaan, hieman ruskistumaan, melkein kypsäksi, kaveriksi reilu loraus oliiviöljyä. Keitä riisiä, yksi desi varmasti riittää. Kaada pannulle kaalin ja sipulin sekaan liraus tummaa siirappia, heitä hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. Nakkaa joukkoon paketillinen Härkistä. Sekoittele seosta mukavasti käännellen ja kauhoen, laita kypsät riisit mukaan melskeeseen. Tuuppaa koko sötkötys paistovuokaan. Kaada paistinpannulle hieman vettä (noin 3,5-5 dl) ja pyöräytä loputkin kaalisuikaleet ja Härkikset veden mukana vuokaan muiden kanssa. Lirauta vielä siirappia joukkoon muhimaan. Paista koko helahoito uunissa, noin 170 asteessa lähes 50 minuuttia, tai siten että vesi on vuoasta melkein haihtunut. Halutessasi voit jättää vielä jälkilämmöille muhimaan.
Kas näin. Vegaaninen kaalilaatikkosi on valmis. Ota sitä lautaselle ja kauho suuhun lusikkaa apuna käyttäen. Anna sen lempeyden ja pehmeyden ravita ja voimistaa kehosi temppeliä näinä raskaina aikoina, jolloin iltojen hämärtyessä muistelemme mennyttä kaikkien aikojen hellekesää. Juo ruokajuomana lasi raikasta vettä, tai mitä vain.

Nauttikaa elämästä, ystävät! ♥


23.10.2018

TEKOJA




Raskain mielin taannoisen IPCC:n ilmastoraportin musertavien tulevaisuudennäkymien myötä olen pohtinut vaihtoehtojani tällä planeetalla. Yksinäni pienenä kansalaisena ja suomalaisena kuluttajana minulla ei ole toivoa, sillä muualla maailmassa ihmiset kuluttavat vielä enemmän kuin minä. Olenkin oman empiirisen tutkimukseni ja Vihreitä valheita - dokumentin myötä päättänyt päättää päiväni. 

Tämä tuntuu olevan yksi ja ainoa mahdollinen ratkaisu. Koen elämättömyyden kaikkein yksinkertaisimpana vaihtoehtona, sillä elottomana en tuota enää lainkaan päästöjä, enkä kuluta. Ja loppujen lopuksi, ei ollut edes minun valintani syntyä tähän maailmaan. Olen valmistellut itselleni kuopan kauas metsään, jonne kaadun.Toivon todella, että mätänevä kemikaaleja säteilevä ruumiini ravitsee monia eri metsän lajeja. Tällä tavoin myös vältän mahdollisesta ruuminavauksestani koituvat kulut, ja päästöt, jotka ruumini viilennys ruumishuoneen jääkaapissa tuottaa. 

Olen lopettanut lemmikkikissani jo aikaa sitten, sillä ympäristön kuormitus kissanhiekasta ja kissanruuan annospusseista oli kohtuuton taakka kannettavaksi. Rauha hänen epätasapainoiselle sielulleen.

 Olen viimeaikoina syönyt pelkkää kotimaista perunaa raakana, sillä kotimainen kala on huono vaihtoehto jauhelihan korvaamiseksi. Enkä vain voi elää ilman keittokinkkua. En ole irtisanonut nykyistä vuokrasopimustani tai luopunut aineellisesta omaisuudestani, sillä olen nyt liian voimaton pohtimaan huonekalujeni ja vaatetukseni uutta sijoituspaikkaa. Aion jättää sen sukulaisteni ja ystävieni huoleksi. Toivon, että mahdollisimman moni seuraa esimerkkiäni, ja luopuu elämästään Maapallolla. 

Loppujen lopuksi kuoleminen on kaikkein helpoin ratkaisu, mikäli  kokee muun muassa lihasta, uusista tavaroista, yksityisautoilusta, lentämisestä luopumisen tai edes niiden kulutuksen vähentämisen mahdottomaksi. Suosittelenkin kaikille asian kanssa kamppaileville erääksi vaihtoehdoksi Kuolemaa. 

Mikäli Teillä on vielä voimavaroja jäljellä, voitte helpottaa ystävillenne ja läheisillenne kuolemastanne koituvaa kuormitusta syömällä pakastimesta ruokia pois ja kannustaakaa heitä pohtimaan ympäristön asioita Teidän puolestanne. 

Jollei kuolemakaan tunnu  kulutustottumuksiinne sopivalta, niin voisitte edes yrittää olla muutaman päivän viikossa täysin hengittämättä. Koko maailma vaatii todellisia tekoja nyt, ja jollei yhteiskuntamme yleisesti ohjaa kulutukäyttäytymistämme ja elintapojamme oikeaan, - eli ekologiseen, ympäristöystävälliseen, eettiseen ja kestävän kehityksen mukaiseen - suuntaan, meidän on tehtävä arkipäiväiset valintamme itse omilla aivoilla. 


Kiitos.