50-vuotta

 Tänään eräs henkilö sai  minulta valkoisia tulppaaneja. Aika tylsä syntymäpäivälahjaksi. Mutta lisäksi lauloin hänelle. Toivottavasti hän on nyt tyytyväinen lahjaansa. 

Tällaiset päivät tekevät minut niin onnellisiksi. Kiitos näistä, elämäni.

Pääsiäis-teeman mukaisesti oli keltaisia kukkia.

Pöytä oli katettu koreaksi ja ruokaa riitti.

Myös kahvia saivat kaikki juodakseen.

Syntymäpäiväsankari sai lahjaksi myös musiikkia.

Ja järjesti meille ohjelmaa (=vedellä hirsiä).

Juhlavieraat olivat lähes kaikki hyvällä tuulella.

Ja lähes kaikki ihmisiä.

Tässä minun juhla-look.

Tällä tavoin on niin mukava viettää sunnuntai. Syöden (tietysti) hyvää ruokaa, lörpötellen niitä näitä sukulaisten kanssa ja täyttää tupa ilolla ja onnella. Sukulaiset läheltä ja kaukaa kokoontuvat yhteen ja vaihtavat kuulumisia ja nauravat. Jotenkin sellainen tunne kutkuttaa minua, että olisin nyt kamalan onnellinen.

Haluatteko tietää..

... että olen muuten hyvä kokki.

Paistoin lettuja. Ei ehkä olisi pitänyt.

Kolme viimeistä lettua onnistui. Söinkin ne itse.

Kuka väitti että lettuja on helppo tehdä?

Tajusin juuri että näissä jutuissani ei kyllä ole paljoa pointtia. Ehkä tämä onkin juuri sitä tajunnanvirtaa.  Minun päiväkirjanihan tämä on, ja minun elämäni on juurikin tuollaista lettujen paistoa ja...

 ..no niin.. Jotain tuollaista. Kuvailen ja mietiskelen ja ajattelen ja syön ja juon ja nukun. Joskus saatan meikata, joskus saatan käydä suihkussa. Ei mitään kummallista. Ei kai tarvitsekaan. Tajunnanvirtaa vain. Ja tänne tästä tajunnanvirrastani lisään joskus sanan jos toisenkin ja pari kuvaa lisäksi. Vai pitäisikö joskus kehitellä jotain merkityksellisempää ja kiinnostavampaa? Mitä mieltä olet?
 

Lankalauantai

Eilen tuli aika filosofista settiä keväästä. Keväthän se vain on. Mutta joskus pohdinta ajautuu sellaiseen virtaan että ajatukset johtavat toisesta toiseen ja huomaa merkityksettömänkin asian olevan mielenkiintoinen ja merkillinen. Onhan se kevät hienoa aikaa, tuskin sitä kukaan kieltää.

Tänään sen sijaan saatte luettavaksenne vain pinnallista jorinaa kahden kuvan kera. Ei mitään kummallista. Tavallista vaatetusta vain.






Päiväni asu.

Kynsilakkani ovat kuluneet, ripset takussa ja väkkyrässä sekä kengät lankkaamatta. Silti on hyvä fiilis. Taas nahkatakki ylläni ulkona, kun kävin ostamassa kukkia. Tällä kertaa oli hieman viileä, täytyy myöntää. Laitan vielä joku päivä toppatakin.

Ylläni on mieluisa hopeinen kauluspaita, ihmeelliset punaiset lökä-sammarit. Keksin tämän kokonaisuuden yhtäkkiä, kun vaihtoehdot olivat rajattu rinkkani sisältöön. Viihdyn tässä asussa, se tuntuu omalta.

Joku onnekas sa valkoisia tulppaaneja.

Hyvää pääsiäistä!

 

Pitkäperjantai

Tänään on pitkäperjantai. Perjantai, mutta pitkä. Mielletään merkityksensä mukaan synkäksi päiväksi, mutta ei minulla ole ollut yhtään surullinen perjantai tänään. Olen syönyt riittävästi Kinder-munia, käynyt pulkkamäessä, syönyt hillomunkin, käynyt pitkänperjantain aterialla isovanhempien luona ja syönyt lisää Kinder-munia. Olen myös haistellut kevät ilmaa, katsellut kevättaivasta ja ihastellut sulaneesta lumesta muodostuneita pulppuavia puroja.

Hän on suloinen.

Olin siis pikkusiskoni kanssa pulkkamäessä Messilässä. Messilä on sellainen pieni laskettelukeskus Lahdessa, minkä tarjoaa paljon muutakin mukavaa, kuten juurikin pulkkamäkeä.

Meininki meillä oli vallatonta. Kuuma tuli, ja oli jännittävää laskea mäkeä ensimmäistä kertaa moniin vuosiin. Ensimmäinen laskuni päättyikin pyllähdykseen, sen verran ruosteessa olen..

Messilässä katselin niitä pulppuavia pieniä puroja, sinistä ihanaa taivasta ja haistelin Messilän parkkipaikan kuraista ja märkää maata. Tiedätkö sen tuoksun? Kuraa ja soraa ja vettä. Minusta se on kevään tuoksu. Ja rakastan sitä.

Niin suloinen pikkuinen siskoni.

Lumikellot hoputtavat kevättä. Typeriä kukkia, älkää hoputtako.

 Olen tutkinut paljon kevättä. Kaikkien vuosieni ajan kevät on ollut minulle tärkeintä aikaa. Kukat kasvaa ja lumet sulaa, tietysti. Luonto herää jälleen eloon. Oma syntymäpäivänikin sijoittuu juurikin kevääseen. Keväällä luonto tuoksuu ihanalta, ihan vastasyntyneeltä, puhtaalta ja raikkaalta. Rakastan kevättä.

Keväisin minulla on ollut vuosien ajan monia eri tuntemuksia. Viimevuonna aloitin autolla ajamisen, muistan siis elävästi sokaisevat märät tiet. Muutama vuosi sitten en malttanut odottaa lumien sulamista, kun mopo piti saada alla. Joskus kevät on mennyt minulta täysin ohi, kun olen odottanut niin suuresti vain kesää. 

Tänäkeväänä en ole odottanut keväältä mitään. Itseasiassa taidan olla tänävuonna aika nöurä kevättä kohtaan. Annan sen edetä omaan tahtiinsa, mutta kokeilen välillä nahkatakkia. En hoputa kevättä, vaan tiedän, että kyllä se sieltä tulee. Nyt on jo kevät. Kiitos, kun tulit Suomeen, kevät.

Melkein kuin kesällä.

Kajun pissat. Pijun kassat. 

Kyllä minä odotan kevättä. Sitä loppukevättä oikeastaan. Silloin kun kevät kuolee ja tulee kesä. Harmi, taidan olla aika ilkeä ihminen...
 

Kerron teille tarinan osa 2

Oli synkkä ja pimeä yö. Mutta velvollisuus kutsui. Käynhän minäkin vessassa silloin kun tarve vaatii. Tämä oikeus on myö Hemmolla.

Haluaisitko törmätä tähän olentoon piemällä kadulla?

Hän murjottaa, sillä ei pidä salamavalosta. Eikä kameroista.

Puut olivat pelottavia kuin elokuvassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä.



Hän ei ollut lainkaan peloissaan. Puuhasteli vain omiaan salamavalon räpsyessä.







Yhtäkkiä Hemmo huomasi metsässäjotain ja alkoi vahtimaan. Minua pelotti. Ei ollut kuitenkaan syytä huoleen. 







Puut olivat edelleen pelottavia. Tunsin silti selustani turvatuksi, sillä olihan minulla seuranani Hemmo.

Lopulta pääsimme kotiin ja Hemmo meni nukkumaan. Minä rapsutin häntä, en mennyt nukkumaan. Pian menen. Hyvää yötä ihan kaikille, jotka pelkäävät liikkua yksin pimeässä, jos puu vaikka hyökkäisi.

Torstai on raivoa ja iloa täynnä

 

Nyt tekisi mieli räyhätä. On ollut kurjaa päivässäni. Mutta en halua räyhätä, sillä päivässäni on ollut myös kivoja juttuja. Voin kertoa räyhättävistä asioista hillitymmin mutta kivoista asioista sitten hieman koreammin, jotta ne peittoaisi räyhättävät asiat. Tässä ne tulevat:

 

1. Tänään oli nahkatakkikeli Lahdessa. Viiletin ulkona aurinkolasit päässä ja takki auki (siis nahkatakki, ja kävelin paljaalla asvaltilla. Minun ei varmaan tarvitse hehkuttaa tätä enempää, sillä pystyt varmasti itse kuvittelemaan miltä se tuntui.

 

2. Olen Lahdessa, joten voin ottaa taas koko vaatekaappini sisällön käyttöön, en ainoastaan sitä, mitä rinkkani sisältää, kuten Tampereella. Olen siis iloinen että sain pitkästä aikaa käyttää farkkuja.

 

 

 



Tältä näytti minun nahkatakkikeli-asuni.

Tässä olennainen osa nahkatakkikeli-asuja: kalanruoto.



Tässähän minä. Rapikossa.

 

 3. Liikenne on kevään myötä mennyt mahdottomaksi. Ehkä aurinko sokaisee niin, etteivät autoilijat erota säihkystä toisia autoilijoita, punaista ja vihreää toisistaan, eivätkä tajua vilkuilla peileihin esim. vaihtaessa kaistaa (saatikka se vilkun käyttö!).

4. RÄYH: Lähdin Lahden keskustaan bussilla noutamaan puhelintani, jonka kaksi viikkoa sitten vein huoltoon. Kuten arvata saattaa, kaikki oli menetetty. Ei puhelinnumeroita, ei muistiinpanoja, ei kalenterimerkintöjä, ei kuvia, ei musiikkia. Tässä kohtaa sanoin kyllä ehkä liiankin kovaan ääneen "vittu". Puhelin ei ole enää oma itsensä, en tunne sitä omakseni. Kaikki whatsapit ja pasianssit ja ängri böördsit pitää ladata uudellee. Oma vikani, kun ei ollut varmuuskopioita. Hemmetti!

5. Söin salaattia. Mäkkärin caesar-salaattia. Väittivät mainoksessa, että uusia salaatteja on valikoimassa. No ajattelin olla mainoksen uhrilammas. Olihan se uusi salaatti. Paljon maukkaampi ja parempi, kuin entinen kurja mäkkärin caesar-salaatti. Ei niin hyvää kuin omatekemä, mutta sain vatsani täyteen ja tulin iloiseksi ja unohdin puhelinmurheet.

6. OSTIN KENGÄT. (Nyt ne puhelinmurheet vasta katosivatkin) Viimeksi kun ostin jotain uutta, niin silloin en voinut päivittää sitä blogiin, sillä minulla ei ollut silloin vielä blogia hahaha! Mutta nyt. Katsokaa. Alla. Oleva. Kuva...

Uudet kengät, 23 egee.

 ... DinSko, pure leather, 22,45 €, kyllä kiitos. En vain voinut jättää niitä ostamatta. Muistuttivat niin minua eräistä rakkaista kengistäni, jotka ovat jo aikansa eläneet (katso seuraava kuva).

Ovat varmasti sukua, niin ovat saman näköiset.

..Tässä on minun entiset rakkaat kenkäni ja uudet rakkaat kenkäni, jotka valitettavasti kaikella loistokkuudellaan peittoavat vanhat mussukka-tossuni. Hyvästit jääköön teille, wanhat kenkäni. Kirpputorilta olin teidät löytänyt kolmella eurolla, ja koko hintanne edestä olette minua palvelleet. Kiitos.

7. Olen syönyt mehevän voileivän ja suklaamunan.

8. Juku, kommentteja tullut kaksi kappaletta! Kiitän teitä kommenteistanne! Jee! Paljon nahkatakkikelejä teille!

Kasvoni naamiolla peittäisin

Kuva täältä ihanasta blogista

Selailin eilen aamulla ja päivällä ja iltapäivällä ja illalla ja yöllä ja nyt uusia lemppari blogejani. Törmäsin sitten yhdessä varsin lempiblogissani tähän kuvaan.

Nyt minäkin haluan naamion.

Minun on pakko saada naamio. Semmoinen naamio, joka päässä voisi kulkea kaupungilla ja hämmentää ihmisiä. Sellainen naamio jonka voisin ottaa mukaan kun lähden tyttöjen kanssa tanssimaan, ja mennä tanssilattialle nolaamaan itseni täysin, mutta kukaan ei minua tunnistaisi kun minulla olisi se huikea naamio. Sellainen naamio jonka voisi välillä asettaa kasvoilleen ja tunte olonsa tyytyväiseksi.

Miksi, oi miksi? Mitä hemmettiä minä teen jollain naamiolla? Ja mistä aineksista voisi koota noin komean naamion vai voisiko noita ostaa jopa kaupasta? Onko tuo nyt niin tarpeellinen kuitenkaan.

Kuva

Noita naamioita on jonkun verran kaupoissa näkynyt, esimerkiksi mallinukkien yllä. Saisikohan sellaisen ostaa...

Aion naamioni tehdä/hankkia, oli se tarpeellinen tai ei.

Sitten joskus vuosien päästä lapseni lapset löytäisivät naamion ja ihastuisivat siihen ja vahingossa rikkoisivat sen. Ihanaa.

Mutta eiväthän lapsetkaan naamioihin ihastu, jolleivat ne ole persoonallisia ja hienoja..

Ehkä minulla ei ole sellaista todellista tarvetta naamiolle. Ehkä vain haluan kerätä materiaa muistoiksi, kuten yleensä..

Onko kenelläkään muulla tälläisia naamioita, ja onko ne ihan turhia vai saavatko ne hymyn huulille? Vai kannattaisiko minun vain antaa naamioiden olla?

Kerron teille tarinan

Kerron teille nyt tarinan kotimatkastani Hollolaan. Kerron sen kuvien avulla, sillä onhan se niin,että kuvat kertovat enemmän kuin tuhannet sanat. Lisään joukkoon vielä muutamia sanoja, ihan noin niinkuin selvennykseksi.



Tässä olen minä. Hämärässä ja hiljaisessa bussissa matkalla pois kodista ja rakkaudesta.

Kirkkaat maanteiden valot sokaisivat silmäni.

 

Kapeilla teillä vastaan tulleet autot pelottivat minua.

Tältä näytti Kauppakeskus Tuulonen.

Ohi meni välillä rekkakin, ja se vasta pelottkin.

Sain onneksi pelätä rauhassa, sillä kanssamatkustajia taisi olla kaksi kappaletta. Eivät häirinneet minua pelkotilassani.

Taivaalla paistoi vaikuttava kuu.

Ps. Huomasin että minulla on yksi seuraaja blogilistalla, enkä tiedä kuka se on. Haluaisin palavasti tietää kylläkin. Nyt minulla on kaksi seuraajaa täällä blogin puolella ja yksi blogilistalla. Niin kivaa. Hyvää yötä ja terveisiä varsinkin teille kolmelle, mutta tietysti muillekin, jotka vahingossa tänne eksyvät!

Elämä hymyilee taas...

... tai itseasiassa se hymyili koko ajan. Välillä vain olen ansainnut hieman nyrpeää naamaa tämän kaiken hymyn ja ilon keskellä.

Katselin ikkunasta taivaalla liihottavia lokkeja. Ne kertovat kevään saapuvan tuota pikaa (vaikkakin kevät on jo täällä). Ilta-auringossa niiden siivet loistavat kummallisesti ja lumoavasti. Se näky on lohduttava ja rauhoittava. Kiitos teille lokit.

Tampere heitti talojen katoille lumisadetta ja muistutti minua että olen onnellinen auringosta. Ei syytä murjottaa siis.

Sitten myöhemmin Tampere näyttäytyi minulle kauniina ja lempeänä, ikään kuin se olisi lohduttanut minua. Minulla oli syytä hymyillä.

Rakkaani kanssa teimme sovintoa ja ajattelimme mennä intialaiseen ravintolaan syömään iltapalaa lepyyttääksemme toisemme. Ikävä kyllä kyseinen intianherkkumuonala ei ollut auki. Sulkee näköjään ovensa maanantaisin klo 15.. IHMEELLISTÄ. Me sitten kokkailimme kotona ihan rauhassa paistettua riisiä. Melkein intialaista.

Pienet jalat ovat minun ja suuremmat jalat taustalla erään toisen..

Tässä me olemme, onnellisina. Ja sopuisina ja tyyninä. Tykkään sinusta, kulta..

Ai niin tänään onkin maanantai...

Turhautuneisuus

Maanantai. Turhautuneisuus. Kiukuttelu.. Ärsyttää. Riitelyä. 

Rakastan häntä kuitenkin..

Johtuuko se maanantaista ihan oikeasti? Maanantai pilaa aina kaiken. Tänään maanantaina olen ärtyisä ja kiukkuinen. Ovathan kaikki ihmiset joskus. Nukuin huonosti sillä joku kuorsasi niin kovaa että luulin hänen kuolevan. Typerä maanantai. Tänään maanantaina huomasin myös, että mieluisin kaulakoruni (se jossa on se poni) oli lauantain juhlissa mennyt rikki. Eikä se korjaudu. Niin typerä maanantai.

Mutta olen kaikesta huolimatta niin onnellinen.. Muistathan sen, Elina..

Lazy sunday

Eiliset juhlat oli mahtavat. Kaikki kivat ihmiset ja niin iloisina olivat. Ainakin useimmat. Ja rakkaani sai olla illan isäntä ja tähti. Itsehän syystä ja toisesta nukahdin jo puolenyön aikaan kun muut jatkoivat juhlimista vielä aamu neljään asti... Illan tapahtumista ei ole toistaiseksi julkaisukelpoista kuvamateriaalia.

Nyt tämä eloton sunnuntai on kulunut nukkuessa ja syödessä mitä parhaimpia ja ravitsevimpia elintarvikkeita. On muuten hyvää tuol Lidlin guattro formaggio -pakastepitsa. Neljää juustoa siinä päällä ja paljon rasvaa, ah! Eilen tarjottiin juhlavieraillekin tuota ja kun tänään lähdin kyseistä pitsua Liiteristä hakemaan niin taisin viedä viimeisen kappaleen. Ilmeisesti en ole ainoa joka tykkää rasvasta ja juustosta.

Eiliseen asukatsaukseen unohtui mainita että mekkoni oli ostetttu Henkkamaukasta. Tykkään siitä mekosta. Kerrankin jotain muutakin kuin kirppiskamaa.

Juhlat

 Tänään on juhlat. Juhlimme minun kirjoituksiani ja rakkaani syntymäpäiviä ystäviemme kanssa. Tässä kuvia juhla-asustani.

 Tältä näyttää juhlameikkini. Silmissä on vihreää.

Näkyykö vihreä? Onko hiukset hyvin? Tästä tulee mahtava ilta.

Muutama fakta minusta

Olen tässä jo muutaman päivän ajan höpissyt asioita elämstäni. Mutta en ole kertonut tarkempia tietoja itsestäni. Tässä on muutama tärkeä tieto minusta:

 - tältä näytän tänään:

- Olen 18 vuotias, Hollolasta

- Olen parisuhteessa 


- minulla on sisaruksia, kivoja sellaisia



- Minulla on mahtava rakki, Hemmo

- ostan lähes kaikki vaatteni kirpputoreilta

- rakastan pukeutumista ja laittautumista



- olen ollut joskus (viime kesänä) blondi

- olen käynyt elämäni aikana läpi monia "tyyli-vaiheita"


- minulla on tärkeitä, ihania ja inspiroivia ystäviä

- tykkään juhlia (varsinkin ystävieni kanssa)



- rakastan valokuvaamista

- olen huomannut, että saan joskus räpsittyä aika hyviäkin kuvia

- olen tunteellinen

- olen onnellinen

- en malta odottaa kesää



- nähdäkseni kunnolla tarvitsen silmälasit 

- sellaisia minulla on kaksin kappalein

- musiikkimakuni on laaja ja kummallinen


- rakastan ruokaa

- innostun herkästi uusista asioista

- olen melko spontaani

- Tampere on tuleva kotini

- pidän linnuista

- rakastan luontoa ja sen kuvaamista



- minulla on tatuointeja


- en tiedä mitä teen tulevaisuudessa ammatikseni


- kohta menen Hesburgeriin (lempi ravintolani Lahden Mammamarian jälkeen) ja sitten siivoan ja lakkaan kynteni, sillä huomenna on juhlat.



Hauskaa päivän jatkoa! 

Ps. Olisi kiva saada kommentteja joskus! ^.^