Tänään oli siis historian ylioppilaskirjoitukset. Viisi tuntia putkeen pohdin Suomen historiaa, Neuvostoliittoa ja Yhdysvaltoja. Nyt on tyhjä olo. On se kumma, että kun vain istuu viisi tuntia paikoillaan, kirjoittaa ja ajattelee niin on aivan poikki. Ei ole minulle aiemmin näin käynyt...
Mutta tämä tunne! Kohta se on oikeasti ohi! Mitä sitten teen? Voin ihan oikeasti vain rentoutua, olla tekemättä mitään, eikä tarvitse kieriskellä omantunnon tuskissa. Entä minkälaiset fiilikset minulla on? Olenko mielestäni ansainnut lusmuilun vai kaipaanko tätä stressin tunnetta?
Kyllä nuo kirjoitukset vaan on mielenkiintoinen kokemus.. Siinä todella saa selville, että onko itsestään yhtään mihinkään, vai pystyisikö vieläkin parempaan.
Mutta mielessäni pyörii silti kauhuisa ajatus siitä, jos en pääsekään ylioppilaaksi.. Hieman olen luistanut lukuaikatauluistani.. En siis ole lukenut niin paljon kuin olisin voinut!
Niin, ollako,vai eikö..
Heh, hauska tuo kuva! :) ja tykkään tästä sun kirjoitustyylistä paljon! :)
VastaaPoistahttp://mmilya.blogspot.fi/ <- Muakin saa tulla moikkaamaan ja liity ihmeessä lukijaksi jos tykkäsit! :)
Hei kiitti tosi paljon! Mä oon ihan vasta-alkaja nii on tosi kiva saada vähän positiivista palautetta! :D Sullaki on kyl tosimukava, tuommonen pirteä ja iloinen blogi! Kiva lukee tuollasta persoonallista ja aitoa tekstiä :) hehe.
Poista