Taannoin äitini ihmetteli hänen ainaista tyyneyttään. Tyyneyttä kiireen keskellä, tyyneyttä kun ärsytys ja inho ympäröi. Tyyneyttä silloinkin, kun löytää itsensä tilanteesta, josta ei koskaan olisi halunnut itseään löytää.
Äiti sanoi, että sillointällöinen kuohahtelu ja tyrskyäminen on kyllä hyvästä. Saa vähän perspektiiviä ja asiat settuvat uusille paikoilleen, joista niitä voi tarkastella eri kulmasta. Olen äidin kanssa samaa mieltä.
Tosin, minä en tyynny, vaikkei olisi pienintäkään tuulenvirettä.
Nyt minun oma kuohahteluni omassa elämässäni on ajanut itseni siihen pisteeseen, että elämäni tulee saamaan jälleen mullistavan käänteen, kävi miten kävi. Toivon sydämestäni, että olen valinnut korttini oikein, ja että osaa asettaa tulevaisuuden panokset tasapainoon sen tosiasian kanssa, että pelissä on nyt kaikki.
Kuohahteluni siellä täällä on raskasta. Impulssit ohjaavat melkein kaikkea mitä teen. Jos nyt onnistun saamaan elolleni suuntaa, voin sanoa, että impulssini ovat ajaneet minut oikealle polulle.
Luotan siihen, että myrskyn jälkeen, on aina poutasää.
Se tunne, kun jokin tavoite ajaa minua kokoajan eteenpäin. Ja se tavoite ei anna minun hengähtää eikä levähtää. Levähtäessänikin tunnen velvoitteiden kasautuvan ja vyöryvän ylleni. Pakko jaksaa. Myrskytköön nyt, levähdän sitten kun on tyyntä.
Vuorotyön, (vieläpä sellaisen, jota ei kenelläkkään soisi) vapaa-ajan, velvoitteiden ja muun yhdistäminen on käynyt raskaaksi. Niin raskaaksi, etten ole viikannut pyykkiä kohta kolmeen viikkoon. Puhtaat pyykit lojuvat siellä täällä erilaisilla pinnoilla kodissani.
Toisaalta. Nautin tästä.
Nautin.
Nautin, että saan nyt kuohahdella. Kävi miten kävi. Nautin, että puhtaat pyykit saavat nyt pölyyntyä. Nautin siitä. Ehkä.
On lämmin ja vihertää. Linnut puissa puhuvat toisilleen talvisista kokemuksistaan. Metsässä maanpohja rapisee, kun versot puskevat kuivuneiden lehtien läpi, ja lehtokotilot raivaavat tietä pienille itäville siemenille.
Ei ole nyt mitään hätää. Impulssit ohjailevat jokaista liikettäni ja vievät minua siihen suuntaan, johon kuuluukin.
Nyt on juuri oikea aika 24-vuotiaan elämässä kuohahdella.
Myrskyn jälkeen on aina poutasää.
PS. Hyvää äitienpäivää, olet ihana, Mamani.
♥
