Day 5.

 Internet.

Day 4.

Groteski

 

Day 3.

Dress to impress.

 

Day 2.

"Kulkuväline"

 

Day 1.

Tiiättekö ku facebookissa on nyt semmoi 30 päivän piirustushaaste? Joka päivä arvotaan aihe ja aiheesta on vapaalla tyylillä piirrettävä/maalattava joku taideteos? Aika kivaa on hei kuulkaas!

Ensimmäisenä päivänä 14.9.15 aiheenamme oli "Pääni sisällä". Tässä teille pääni sisältö.

Eläinkunta

Joskus sitä kannattaa ihmisen pysähtyä hetkeksi. Pysähtyä vain ja katsoa eläinten kuvia. Olisi hyvä, jos jokainen tekisi kerran päivässä niin, että avaisi internetselaimen ja kirjoittaisi Googlen kuvahakuun eläimen nimen. Vaikkapa kirahvin.

Hetkeksi ihminen uppoutuisi kirahviin (muutkin eläimet käy, mutta käytän tässä esimerkkinä nyt kirahvia). Katselisi kirahvin kuvia kuvahausta. Tutkisi kirahvin elämää juutubesta. Ja vähän tarkistaisi faktatietoja vikipediasta.  Voisihan sitä yrittää vaikka piirustaa kirahvia.

Loppupäivästä, pienen pysähdyksen jälkeen, on helpompi käsitellä asioita. Voit ajatella kuten kirhavi (tai muu valitsemasi eläin, johon uppouduit). Voit ruokailla kuin kirahvi. Voit vaeltaa kuten kirahvi.

 Pysähtyminen hetkeksi ja tutkimusmatkailijaksi ryhtyminen tekee varmasti hyvää.Pientä mielikuvitusta arkeen. Pieni hetki itsellesi. Pieni hetki hölmöilyä ja viisautta. Suosittelen.

Voit katsella seuraavia kuvia. Voit harjoitella eläinten kuvien tuijottamista. Katsele värejä ja muotoja. Turkkia ja suomuja. Mitäköhän se elukka miettii? Mitäköhän se elukka tykkää Suomen kesästä?

(Kävin nimittäin Korkeasaaressa. Räpsyttelin sielä kuvia eläimistä. Oli mukava viileä aurinkoinen päivä. Sunnuntai, ja Suvilahdessa kaikui Flow. Eläimet kuuntelivat vähän musiikkia ja söivät marjoja. Tiikerit söivät kuitenkin todennäköisesti lihaa.)

Pikkumarmosetti

Sama pikkumarmosetti

Valkopääsaki

Kääpiökaimaani

Puupyton

Pikkumangusti

Pikkumangusti

Ahma

Amurintiikeri

Gundi

Aasianleijona

Riikinkukko

 

 

Hei olin muuten reissussakin

Eikös kesäloma olekin ihanaa aikaa? Kun saa tehdä kaikkea kivaa ja olla vaan.

Pieni sadekaan ei lomalaista haittaa. Nimittäin jos istuu autossa ja matkustaa.

Myö lähdettiin Suomenmaata reissaamaan. Ihan pikkureissu vaan, mutta silti rentouttavaa ja mukavaa.

Me päätettiin aamulla, että lähdetään Hankoon. Sitten me pakattiin kamat, ja hypättiin autoon.

Emme kyllä sen koommin reissua suunnitelleet, lähdettiin vaan ajeleen. 

Lämmitettiin eväsmakkarat mikrossa, vaikka muilla oli grillit suorastaan tulessa.

 

 Neljä päivää (16.7.-19.7.) oltiin reissussa, syötiin ulkona ja haistiin paskalta.

Leirintäalueiden suihkut olivat aika outoja, mutta maisemat jokapaikassa upeita!

On se hassua kun voi turisti olla ihan kotimaassaan. Sitä voi nähdä paljon sellaista, mitä ei osannut kuvitellakaan.

Oli muuten aika ihastuttavaa, kun ihmiset puhuivat paljon ruotsia Hangossa. Siitä tuli tosiaankin sellainen tunne, että sitä ollaan reissussa.

Hanko tarjosi minulle makuelämyksen. Söin upean lohi-katkarapu-pitsan, varmasti maailman parhaan sellaisen. Pitsa oli mieletön herkku, ja kaiken lisäksi paistettu elävällä tulella. Ravintola oli muuten Pirate, ja sijaitsee Hangossa Satamakadulla.

Reissu meillä jatkui Hangosta Turun Ruissaloon. Turkukin pääsi silmissäni ihan uuteen valoon.

Turussa oli aika paljon kaikkea puuhattavaa, mutta me pystytimme leirintäalueelle teltan, ja joimme kaljaa.

Aamulla heräsin teltassa kurkkukipuun ankeaan. Ei olisi pitänyt mennä alasti nukkumaan.

Mutta pian jaksoin taas matkustaa, kun ravintola Dennis:issä söin lautasellisen pastaa.

 Viimeiseksi suuntasimme Poriin, Yyteriin. Vettä satoi ja kurkkuun sattui, joten turvauduimme viiniin. (Viinin olimme itsellemme vähän niinkuin tuliaisena, semmoisesta ihanasta pikkuAlkosta, joka oli Turun kauppahallissa)

Yyterin sannoilla kaikui musiikki ja viini lämmitti. Aallot huokuivat rantaan, ja tuuli dyynien hiekkaa pöllytti.

Viinimme loppui ja mutta iltamme jatkui myöhään yöhön. Leirintäalueelta teimme nimittäin karaokebaari-löydön. Siellähän me viihdyimme, lauloimme ja tanssimme. Lopulta päädyimme taas hiekkarannan sannoille. 

Meren rannalla oli jotkin ihmeen tekno-reivit. Pelkästään hiekkadyyneillä kävelemisestä sai kunnon jalkareenit. Päätimme, että tämä on väärä paikka meille. Mennään siis telttaan unten maille!

Aamulla kun herättiin, niin tukkaan sattui ja nenä oli tukossa. Vettä satoi, kurkku oli kipeä ja sitä hemmetin hiekkaa jokapaikassa. 

Hetken koomailun jälkeen, pakkasimme tavarat ja lähdimme kotimatkalle Tampereelle. Mutta sitä ennen, poikkesimme aamupalalle Mäkkärin autokaistalle.

Kotimatka sujui lopulta nopeasti ja rattoisasti. Vettä satoi,  mutta auringon paistaessa tie kimmelsi. Kotona kissat olivat meitä ovella vastassa. Kertoivat olleensa hyvässä hoidossa.

Kaikki tavarat haisivat meri-ilmalta olivat aivan hiekassa. Laukut täynnä likaisia sukkia ja vuorokaudenrytmi hukassa.

Silti en olisi voinut uskoakaan, kuinka ihana voi kesäreissu ollakaan. Vesisade ei haitannut lainkaan, ja lopulta flunssakin alkoi paranemaan. Sitä Hangon lohi-rapu-pitsaa jäin kyllä muistelemaan, enkä sitä varmaan koskaan tule unohtamaan.

Tämä koko reissu oli aivan upea kokemus.  Autossa pakattuna teltta, vaihtovaatteet ja rakkaus. Ei aikatauluja, eikä sen kummempia suunnitelmia. Ainoastaan hetken kauneus, seikkailua ja maisemia.

 Ja kun asennoituu oikein, voi reissussa välttää kaikki vastoinkäymiset. Tällaista reissua suosittelen teille kaikille, hyvät suomalaiset ihmiset. ♥

 Otetaan kotimaastamme kaikki irti, päästetään seikkaulunhaluiset pedot sisällämme irti! ♥

365 päivää Uunon kanssa

Sitä kun vanhenee, niin sitä suhteuttaa elämän asioita ja kokemuksia elettyyn elämään. Kuten esimerkiksi aikaa.

Minun elämästäni 365 päivä on vain murto-osa, kun taas Uunolle se on koko hänen elämänsä.

Olen viettänyt nyt Uunon kanssa 365 päivää. Koko hänen elämänsä (Tai itseasiassa olemme viettäneet yhdessä jo yli 365 päivää, mutta Uuno on välillä ollut minusta erossa joten aika lailla 365 päivää on yhteiseloamme takana).

Uuno on pienen elämänsä aikana reissannut jo monta sataa kilometriä. Uuno on tavannut paljon kissakavereita. Myös koiria, lintuja, ötököitä ja hevosiakin. Ja Uuno on saanut kissaveljen asumaan kanssaan, Nikki-kissan.

Olemme kokeneet kaikenlaista. Olemme itkeneet ja nauraneet. Molempia niin paljon että se on sattunut. Olemme vihanneet ja rakastaneet. Emme ole kyenneet välttymään haavoilta. Olemme nukkuneet ja valvoneet. Monesti eri aikaan. Olemme syöneet ja juoneet. Uuno on juonut vain vettä, ja minä taas monen moisia nesteitä.

  Uuno on kohdannut eläinlääkäreitä, minun ystäviäni, sukulaisiani, paljon ihmisiä. Paljon erilaisia asioita, joita Uuno ei ymmärrä. Uuno on hyväkäytöksinen, vaikka perheen kesken välillä vähän tuhma ja ärsyttävä. Kuitenkin, Uuno antaa moitteitta leikata kyntensä ja harjata turkkinsa. Saan tutkia Uunon silmät, korvat ja suun jos siihen tulee tarve.

Uunoa minä rakastan. On ihanaa silittää Uunon pehmeää turkkia ja kuulla hänen vaimea kuriseva kehräyksensä. Oon ihanaa kun Uuno tulee aamuisin herättämään minut, makoilemaan päälleni ja puskemaan karvaista kuonoa kasvoihini. On ihanaa kun Uuno tulee tervehtimään minua kun tulen töistä tai kaupasta tai baarista tai vessasta.  Uuno vain on niin ihana.

Uskoisin että Uuno on onnellinen elämässään. Uunolle tarjoillaan hyvää ruokaa ja rakkautta päivittäin. Uuno saa elämässään paljon uusia kokemuksia ja sen myötä rohkeutta ja itsevarmuutta. Uuno on hyvä kissa.

Se on uskomatonta, kuinka paljon lemmikki voi vaikuttaa ihmisen elämään. Sitä hellyyden, huolenpidon ja yhteyden tunetta ei voi kuvailla. Se tunne, kun jokin pieni eläin luottaa sinuun täysin, olet hänen tuki ja turva. Vaikka ette edes puhu samaa kieltä. Se on sitä rakkautta.

Tämä vuosi Uunon kanssa on ollut totinen seikkailu. Elinympäristömme on muuttunut, elmänarvot ja tavoitteet saaneet uuden järjestyksen. Mutta Uuno ja Elina pysyvät yhdessä. Uunoa minä rakastan.

Toivon, että meillä on vielä tuhansia yhteisiä vuosia Uunon kanssa. Toivon, että meillä on vielä paljon nähtävää ja koettavaa ja paljon seikkailuita yhdessä.

♥Uuno4ever♥

Kaupungin sykkeessä sykkivä juhannus

Tänä vuonna oli kovin erilainen juhannus. Kaupungissa. Omassa uudessa kodissa.

Tänä vuonna ihmiset olivat pääosin sellaisia joiden kanssa en ole aiemmin viettänyt juhannusta. Uusi juhannus. Niin uusi, että se juhannus kaipasi hieman opettelua. Piti harjoitella ja oppian sen uuden juhannuksen tavoille.

Ruokaakin oli, jotain uudenlaista juhannusruokaa. Sellaista meidän näköistä, kaupunkiruokaa oman kodin ihanasta keittiöstä.

Se oli sellainen  yllätysjuhannus. Se tuli yllättäen perjantaina, pienen kesähumalan saattelemana. Se toi mukanaan kaikkea yllättävää, jotain mitä ei osanut odottaa. Ja kaikkea erilaista ja uutta. Niinkuin kaupungin vilinässäkin yleensä, ei voi tietää mitä on nurkan takana. Mutta silti on ne samat kulmat ja korttelit ja mukulakivet, ja kuten juhannuksenakin, tietyt perinteet, makkarat, kuohuvat ja seikkailut.

On se tunne, että tästä se kesä alkaa. Kaikki kesän seikkailut. Mutta se oli se keskikesän juhla. Kylmä ja sateinen. Näin illat pimenevät, kylmenevät ja lyhenevät.

Mutta yöllä kuiva ja lämmin asfaltti, puristavat korkokengät. Nouseva aurinko ja farkkutakki. Valkoviini ja palava tupakka. Keskikesän seikkailut. Ne kestää koko kesän. Ja syksyn. Ja talven. Taas ensi kesään. Ei ne kulu pois.

Koska tämä elämä on sitä keskikesän juhlaa ja seikkailua. Kestää. Ei kulu pois, vaikka kuinka kuluttaisit. Yksi iso seikkailu ja juhla.

♥

Varsinainen kalareissu

Täs Ratinas ny ku asustelee, ni tos on toi Pyhis ihan rappusten juures. Mää ajattelin sit et mää menisin täst onkiin, kun kaikki kamut on kesätöis ja mää vaan lusmuilen.

Kävin Lirlistä ostaan ongen. Vitosen se kustans, ja kaikki tarvikkeetki mukana. Kotona mul oli homeista paahtista ja mää ajattelin et se sopis syötiks koukkuun.

No paskan vitut sillä paahtoleivällä mitään kaloja saanu, joku särki kävi vähäsen nykäseen mut luikki sit karkuun. Ja torellisuures, mitä mää muka niille fisuille olisin tehnyt? Kissoille varmaan leikkikaluks tyrkänny. 

Sit mää heitin ne homeiset paahtikset sinne Pyhiksen vaahtopäihin kuohuun, ni eikös sielt sit tullu aineski viirenkymmenen nälkäsen lokin kiljuvat suut. Sit mää siit inspiroiruin jä kävin himas hakemas kameran ja lisää homeista paahtoleipää ja kuivuneen patongin.

Siitäkö mää vasta ilahruin. Siin parit lenkkeilijätki jäi oikein kattoon et mitä v*ttuu toi mimmi oikee meinaa. Viskoin siin sitä leipää sinne jorpakkoon ja lintuja pyöri niin kauheesti. Ja kuvia mää otin 400. Ja pari vireoo. Täs teille parit fotot. Nääs.

Kaiken tän jälkeen, jäljelle jäi vaan kasa paskaa ja tyhjät leipäpussit. Linnut sai masunsa täyteen, ja liisivät poies. Kiittämättömät. Onneksi ei kuintenkaan mun päälle kakkia läsäyttäny, siitä mää en olis tykänny.