29.12.2017

Rohkeutta



Vuoden lopussa löydän itseni uudesta kodista, työstä ja aivan kuin uudesta elämästä.

Vuosi 2017 on vaatinut ennen kaikkea rohkeutta.

Rohkeutta muuttaa sitä, josta pyritään muokkaamaan tasapainoista, turvallista ja mukavaa. Rohkeutta muuttaa niitä, jotka kokee omiksi rajoiksi ja pelotteiksi. Rohkeutta muuttaa sen, mikä on tällä hetkellä kaikkein olleellisin. Oma elämä.

Tähän asti paras elämä jonka olen elänyt.






Tässä tarkastelen kuluttamaani aikaa ja rahaa, muun muassa.





20.7.2017

Illat hämärtyvät



Ikävä tosiasia on se. Että kesäillat hämärtyvät. Vaikka niitä kunnollisia ei ole monia ollutkaan. 

Lämmintä, tyyntä ja poutaista iltaa on ollut harvassa.

Onneksi lykästi.




Minä ja Uuno. Uuno harvoin viihtyy sylissä.
Parvekkeella vaikka tuntikausia.


Olisivat joutuneet kaatopaikalle nuo rottinkikalusteet. Pelastimme ne.

Muutamasta metristä räsymattoa sai parsittua oivat verhoilut tuoleihin. Sopii myös raapimiseen t. Uuno

Lupiinit ja koiranputket tuovat kesäyön tunnelmaa. Kynttilät ja villasukat saattelevat hiljalleen ikään kuin mökille järven rannalle. 

Kylmät virvoikkeet ja sipsit yhdistettynä kaupungin vienon hälinän lisäksi edellämainittuun kokonaisuuteen saavat aikaan hämmentävän mutta onnellisen olotilan.

Ollako siellä, vai ollako täällä? 
Voi olla siellä tai täällä.
Erilaiset soittolistat vahvistavat mielikuvaa.

Nautitaan. Nyt on jokainen ilta kuin täydellinen kesäilta.



Nikki. Siirtyy penkiltä toiselle auringonpaisteen mukaisesti.



23.5.2017

Luontojuttuja, kuten luonnon ihmeet



















Vahva epäilys siitä, että tämä pienokainen joutui varisten raatelemaksi hetki kuvan oton jälkeen.




Tämä yksilö on onneksi liikuskellut pihapiirissä edelleen. Oletan.
















11.3.2017

Paluu otsikseen





Otsis joko on tai ei. Olin pitkään, hyvin pitkään ilman. Nyt se taas on. Kesätukka 2017.








Saa nähdä, milloin tulen katumapäälle. Toistaiseksi jo melkein kaksi viikkoa on sujunut mukavasti. Olinkin jo unohtanut, millaista onkaan herätä aamuisin otsatukan kanssa, joka näyttää siltä, kuin olisi valvonut koko yön.




20.2.2017

Tärkeä havainto elämästä



Elämme synkkiä aikoja maailmassa. Osittain. Elämme täällä Suomessa synkkyyden lisäksi sellaista ajanjaksoa, jossa valo alkaa hiljalleen pulppuilla paikkohin, joissa se ei ole kuplinut kuukausiin. Se, jos mikä, sekoittaa pienen suamalaisen pään. 

Tällaisena aikana pienen suamalaisen on tärkeää pitää palaset paikoillaan ja takertua lujasti ohjaksiin. Kun ei sitä koskaan tiedä mikä milloinkin saattaa saada elämän pillastumaan. Kyllähän me suamalaiset sen tiedämme, kuinka talvi yllättää joka talvi ja kevät alkaa joka kevät.






Suosittelen jokaiselle lääkkeeksi siispä pientä asioiden tärkeysjärjestelyä. On hyvä aloittaa sillä, että ennen järjestelyä huolehtii itselleen vatsan täyteen ja käy vessassa. Lähtökohtaisesti suurin osa ihmisen ongelmista johtunee nälästä ja vessahädästä. Siitä olen lähes varma.




Ja ellei järjestelyä kaipaavalla henkilöllä sitä jo ole, on sellainen syytä hankkia. Nimittäin kirjoituspöytä.







Pöytä, jonka ääressä on tarkoitus työstää asioita ja keskittyä, ei voi olla huono pöytä. Jos sitä ihminen jatkuvasti huolehtii ja murehtii ja pohtii asioita esim. olohuoneen pöydän ääressä, voi sitä äkkiä käydä niin, ettei yhtäkkiä enää muista huolehtineensa ja murehtineensa, ja joutuu siten toistamaan toimintosa uudelleen. On siis tärkeää asettua aloilleen ja myös raportoida asikaansaannoksistaan (tähän tarkoitukseen on aikoinaan kehitetty päiväkirjat, mutta en käsittele aihetta tässä muistiinpanossa sen enempää).






Sain oman kirjoituspöytäni eilen sunnuntaina. Annoin sen toimelle myös nimikkeen Harrastepöytä.

Harrastepöytäni saapui sinisellä pakettiautolla kerrostalon pihaan, josta itse pöydän kauppias sen ystävällisesti toimitti ikkunani eteen, sohvan ja kirjahyllyn viereen. Vaivihkaa vaihtoi käteinen ja pöytä omistajaa, ja näin alkoi elämässäni uusi vaihe tämän pöydän uutena omistajana.

Pian täytinkin jo laatikot vesiväreillä, paperilla ja tilpehöörillä. Toiseen laatikkoon villalankaa ja kutimet, toiseen viritysmittari ja nuottikirja. Jokainen tavara tarkasti omalle paikalleen ja paikka tiukasti muistiin.

Sitä tulisi suamalaisen (ja miksei esim. ameriikkalaisenkin) nyt viisaasti asetella asiat paikoilleen, ja pohtia, mikä joutaa elämässä roskiin, mikä menee ylälaatikkoon, ja mikä alalaatikkoon. Jäisikö jokin asia jopa ihan pöydän päälle esille, muistuttamaan siitä mikä on tärkeää ja oikeasti rakasta?







Siispä urakoituani tovin harrastepöydän parissa, kävin taas pissalla ja tulin pöydän ääreen syömään voileipää. Laitoin leivälle juustoa, tomaattia ja salaattia. Kylkeen lasillinen mustikkasoppaa. Aterioituani jätin lautasen ja lasin siihen. Muistuttamaan siitä. Mikä oikeasti on tärkeää?







Muistakaa tulppaanit. Rakkautta.

♥:llä Elina




2.1.2017

2017



Alkakoon ryhti ja puhti. Riittäköön motivaatio ja energia.
Kariskoon kilot ja  alkakoon ilot.
Sillä nyt on uusi vuosi.
Tästä alkaa elämä uusi.






Ei vaan. Ihan tavallisesti jatkan eloa kuin aiemminkin. Mutta tänä vuonna tosiaan aion:
- käydä ulkomailla, lentokoneella
- syödä vähemmän karkkia
- olla energiatehokas, ekologinen ja tuottoisa
- ja kirjoitan myös useammin tätä päiväkirjaa 

Mutta on elämässä paljon asioita, jotka ovat työtä tekevällä ihmisellä jäänet suuresti huomiotta. Valokuvaaminen, musisointi, ompelu, maalaaminen ja muu virkistävä. Olkoon vuosi 2017 virkistävä.



On akka.

 

Ja on kissa ja akka.
Okei. Vuonna 2017 lupaan ottaa vähemmän kissakuvia.




Helpottuneena voin huomata vuoden 2016 olleen loppujen lopuksi hyvä ja mukava. En tiedä, onko sopivaa vertailla vuosia toisiinsa, sillä ainahan se edellinen on tulevaa heikompi. Vai kuinka? Kuitenkin, vuosi 2016 antoi hyvät edellytykset tulevalle vuodelle kasvaa ja kehittyä. Se on mielestäni vuoden tehtävä. Kasvattaa elijää juuri sen verran kuin on sopiva ja antaa niin paljon kuin on tarvis. Tällöin seuraavan vuoden on helppo jatkaa siitä mihin jäätiin.



Kiitos kuluneesta vuodesta terveisin Elina ♥