Kesäillan kertomuksia

Rannalla.
Jossa aurinkorasvalla kyllästetty lämmin järvivesi kohtaa lähes sileäksi pölyksi hioutuneen polttavan kuuman hiekan.
Vesi, hikisillä pisaroilla hienosti suolattu, viilentää työhönsä lopen kyllästyneen tulistuneita hermoja.
Rannan pohjassa, kuin paksuksi ryijyksi aaltojen muovaama hiekka hieroo jalkapohjaa.
Se rauhoittaa.
Varjossa.
Puiden katveesaa raskaana olevat äidit suojaavat syntymättömät lapsensa suojakertoimella 50.
Elämänsä mullistusta odottaessa he utelevat toisiltaan rintojen arkuudesta ja pieniksi jääneistä vaatteista.
Hetken he jakavat keskenään jotakin ainutlaatuista ja yhteistä.
Vilttimeressä.
Polttavalle hiekalle levitetyillä pienillä tekokuitusaarilla toinen toistaan tummempaan rusketukseen sävyttäyneet nuoret pitävät huolen omasta uskottavuudestaan.
Silloin tällöin vilkaisu hoikempaan, päivettyneempään ja muodikkaampiin bikineihin verhoutuneeseen kanssa-auringonpalvojaan luo sopivan jännittävän tunnelman muuten niin viattomaan ja vaarattomaan kesäiseen maisemaan.
Kahdeksasta eri kovaäänisestä kaikuvat riitasoinnut kilpailivat keskenään kunnollisia lapsia kaitsevien vanhempien paheksuvista katseista.
Rantavedessä.
Sameaksi märäksi usvaksi velloutuneen rantaveden pienessä aallokossa puljaavat ensimmäisen kesän lapset.
Isommat sisaret ja veljet, kuin omasta tahdostaan, pitävät huolen, etteivät pienimmät pääse hukkumaan.
Matalaan petolliseet veteen, joka niin tutulla tuttavuudellaan vaatii jokakesäiset poloiset uhrinsa.
Hiekalla.
Tätä kaikkea lopensa työhönsä kyllästyneen on vihdoin mahdollisuus tarkkailla.
Rispaantuneella lakanallaan kölliessä, ilman suojakertoimia, ja hikisestä vedestä tahmeaksi pinttyneenä.

Vailla velvoitteita.

En ole vieläkään pessyt ikkunoita.