Jussista saan miehen armaan

Olin mökillä. Taas. Ihanaa. Oli ihana Jussi.

Olin siis mökillä. Ja se oli ihanaa.

Haistoin tulessa tirisevän makkaran ja pekonin.

Maistoin mustikkasiiderin.

Kuulin, kuinka kuikka kutsui puolisoaan.

Tunsin laineiden liplattavan hiuksissa.

Näin kauneimmat kukkaset.

Näin haluaisin olla vain.

 

Töissä on kakkaa ja kotona pullaa

Töitä, töitä, töitä ja töitä.

Kakkaa, pissaa, kakkaa ja kakkaa.

Pullaa, siideriä, jäätelöä ja valmisruokaa.

Noista aineksista ovat viimepäiväni sekoitettu.

Työilmapiirini muuttui kehnoksi, kun vaihdoin osastolta toiselle. Varmaankin sen takia mieleni tekee iltaisin omenasiideriä. Sellaista kuivaa omenasiideriä, mikä kuivattaa limakalvotkin. 

Kaikinpuolin päiväni meni vähän ketuilleen. Onneksi mamman korvapuustit auttoivat. Lisäksi sain kyydin kirpputorille, ja sieltä löysin taas kaikkea mukavaa. Ja DinSkosta uudet työkengät, jospa ne piristäisivät kehnoa ilmapiiriäni.

Tänäään join lisäksi siideriä Saanan kanssa. Siiderinhimo heltyi ja myös Saana-himo, mutta Iina-himoani ei ole tyydytetty. Iinan kanssa kuivana kesäpäivänä kuivalle terassille juomaan kuivaa omenasiideriä ja kertomaan kuivia juttuja. Ja Saanalle makeaa mansikka-siideriä. Mieluiten Light-siideriä.

Ihana kamala rannekkelloni,joka meni rikki, kun raivonpuuskissani lähdin töistä.

Riemuidiootit. Killi ja Pastilli.

Saanan kanssa olimme Vähä-Tiilijärven rannalla jäätelöllä. Minä olin myös siiderillä ja Saana jaffalla. Ajoimme myös hetken ympäriinsä ja kuuntelimme Get Luckya. Kaikkea hassua teimme.

Suunnittelimme tulevaisuuksiamme. Millaista on kymmenen vuoden päästä, kuinka monta lasta saamme aviomiestemme kanssa ja mitä sairauksia sairastamme. Kyseisten suunnitelmien perusteella olemme ilmeisesti kaikki kolme (Haru, Naruto ja Chiko) vielä tulevaisuudessakin villejä sekopäitä. Hyvät suunnitelmat, mielestäni.

Huomenna taas töihin kuuntelemaan oksennuksen lorinaa ja turhanpäiväistä jorinaa. Sitten iltapäivällä mökille, sinne missä olin viime viikonloppunakin. Tulee hyvä juhannus. En aio päivittää tätä päiväkirjaa juhannuksena. Sitten arkena taas. Näkemiin ja terveisiä kaikille!

Olin mökillä ja kaivoin matoja

Tosiaan, viime viikonlopun vietin kaukana arjesta. Olin rakkaani mökillä Sysmässä, Luhangassa, jossain siellä päin. Jaan tässä teille hieman matkakokemuksiani ja otoksia reissulta.

Putputtelimme Hilmalla, sellaisella paatilla Lahden satamasta Sysmään, Luhankaan, jonnekin sinne päin. Matka vei varmaan 7 tuntia, ja nukuin sen aikana kolmet päiväunet.

Puluja Lahden satamassa.

Pulut juttelee.

Rakkaani otti tatuoinnin tätä reissua varten.

Oli ensimmäinen kertani Hilmassa se. Jännitti. Oli "raju" aallokko, ja välillä luulin paatin uppoavan. Mutta vitsiähän se oli, ei
sellaisessa järvituulessa uppoa hevin soutuvenekään.  

Matka kulki läpi Vääksyn kanavan. Tuttua ympäristöä minulle. Siitä olen monet kerrat kulkenut läpi moottoriveneellä, mutten kertaakaan tuollaisella paatilla, kuin Hilma. Jännitti. Kanavassa oli hanhiperhe ja meistä räpsittiin kuvia. Päässäni minulla oli vaaleanpunainen huivi ja harteillani vaaleansininen farkkutakki. Ja naamalla irvistys. Näillä tuntomerkeillä tunnistatte minut kyllä kuvasta, jos sellainen esimerkiksi isänne kameran muistikortilta löytyy.

Hanhiperhe.

 Pysähdyimme Vääksyn satama-alueelle ruokailemaan. Siellä meitä odotti kammotttava näky:

Jonkun paatti oli uponnut. Kamalaa. Pelastuspartio yritti pelastaa paattia. En tiedä kuinka lopulta sitten kävi. "Saattoin jonkun juhannussuunnitelmat vähän muuttua".

Vesijärvi möyryää.

Jahuu, vähän kalansilmäpelleilyä.

 Loppumatka sujui mukavasti. Ei yhtään merisairautta. Tuuli tuiversi ja vaahtopäät möyrivät. Mukavaa oli. Ja niin kaunista. Leikimme hieman rakkaani uudella kalansilmä-objektiivilla.

Lopulta pääsimme määränpäähämme, Sysmään, Luhankaan, tai sinne jonnekin. Anoppi odottelikin meitä (minua, rakasta ja appiukkoa) laiturilla. Parkkeerasimme Hilman, saunoimme ihomme vereslihalle ja söimme sitten mahat täyteen makkaraa, ja joimme päämme täyteen Teerenpelin Lempi mustikkaa ja kävimme nukkumaan. Heko heko. Joku saattoi kokeilla kalaonneaansakin siinä vielä.

Seuraavana aamuna kaivoimme sitten matoja ja menimme ongelle. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Sääkin osui juuri sopivasti niin, että kun lähdimme soutamaan mökkisaaresta kohti autorantaa, tuuli yltyi ja kotimatka tuntui entistä leppoisammalta.

Sellainen oli se mökkireissu. Tämä päiväkirjakirjoitus painottui lähinnä Hilman matkalle paikasta Lahden satama paikkaa jossain Sysmässä tai Luhangassa. Mutta sellainen se olikin. Se matka vei yhden neljäsosan koko reissuun kulutetusta ajasta. Kivaa oli. Jussina uusiksi.

Satunnaisia otoksia kännykästä ja jotain lässytystä

Eipä tässä mitään kummempia. Töissä olen viettänyt suuren osan päivästäni ja viihdyn siellä suuresti. Tykkään.

Tykkään myös ollaa mökillä ja juoda Teerenpelin panimon mustikkasiideriä. Tosi herkku. Maista, jollet ole vielä maistanut. Iina ja Saana, mennään käymään Teerenpelin terdel, tarjoon teille lasilliset.

Mutta olen hieman väsynyt. En jaksa kuvata enkä ajatella. Ei minulla ole oikein mitään sanottavaa tänne blogin puolelle, muuta kuin että:

- kivaa kun tosiaan on viileää ja saapi pukea villapaidan ja farkut jalkaan kun lähtee töihin mutta nyt tämä touhu menee taas ihan naurettavaksi, on sentään kesäkuu. 

-  kaipaan mun tyttöjäni, Pastilli-Saanaa ja.... öö.. En-kerro-mitä-Iinaa.

- kaipaan lievästi humalaa. Hupsista.

- kaipaan kirppareita, iltavuorojen takia en pääse kirpputoreille yhyy yhyy..

- tavallaan on ihan tyhmää käydä töissä, mutta tavallaan on myös tyhmää olla pennitön. On siis tehtävä töitä pennosten eteen.

- ja nyt olen nälkäinen. Kaipaan caesar-salaattia, valkkaria, nakkeja ja muussia, pitsaa, hamppareita, olutta ja mansikoita ja jäätelöä. Onneksi Päijät-Hämeen Keskussairaalassa on kanttiini, josta voin päivisin hakea kallista jäätelöä. 

Hieman irrallisisa ovat ajatukseni nyt. Taidanpa mennä tekemään voileipiä.

Olisiko jollakulla jonkinlainen ehdotus jostain aiheesta/asiasta, mistä minun kannattaisi kirjoittaa tai ottaa kantaa ja jakaa mielipiteitäni?

Ainakin sen voin kertoa että e-pillerikohu on hätkähdyttänyt minua. Onneksi olen vielä hengissä.



Koittakaa kestää. Kohta on juhannus, keskikesän juhla, josta illat pimenevät ja päivät lyhenevät. Terkkuja. 


Ps. Hemmoa puri kyy-käärme. Voi vuttu.

Olen tässä miettinyt...

1. Tulevaisuuttani:

- Tulevaisuudessa aion opetella tekemään täydellisiä kaalikääryleitä.

- Aion opetella tekemään täydellisiä lettuja, täytekakkuja ja mutakakkua.

- Opettelen tekemään keittoja.

- Opettelen tekemään laatikoita.

- Opettelen tekemään kääretorttuja.

- Opettelen tekemään mureketta.

- Aion kasvattaa yrttejä kattilassa.

- Aion tulla mestariompelijaksi.


2. Säätä: Että on kivaa kun on vähän viileämpää niin saa pitää pitkiä housuja ja kauluspaitoja. 

3. Ystäviäni: Että kaipaan rakkaita bilehiiriäni.

4. Työtäni: saisinpa paljon vapaapäiviä ja paljon palkkaa.

5. Sisustusta: Haluan ainakin yhden hänen taideteoksistaan.

6. Elämää: olen aika huoleton persoona, enkä suhtaudu asioihin liian vakavasti. Tästä luonteenpiirteestä on sekä haittaa että hyötyä.

7. Tätä tilannetta: Olen onnellinen, että sukulakua on riittämiin, mutta olen onneton aurinkoihottumasta säärissäni. Kesähitto.

8. Sukulaisiani ja perhettäni: Olen aika onnenpirkko.

9. Tätä seuraavaa kuvaa: se on taidetta.

 10. Rakastani: Tykkään susta, Julio.

Pieni ompelijatyttö

Sain ylioppilaaksi pääsyni johdosta lahjaksi ompelukoneen, Helleltä ja papalta. Siltä ompelija-mummilta. Lahti-mummilta. Helleltä. Tänään korkkasin tuon ompelukoneen.

Tänään meillä oli siis ompelutuokio Helle-mummin kanssa. Helle se loihti vaikka mitä luomuksia, kun minä vasta aloittelin. On mainio opettaja minulla.

Siinä mummin ja lapsenlapsen koneet rinta rinnan.

Siitä on tovi vierähtänyt kun viimeksi ompelin. Neljä vuotta? Oli vähän taidot ruosteessa.

Tarkoituksenani oli, että olisin hieman tuunannut kirpparikuteita. No oli taidot sen verran ruosteessa etten tohtinut lähteä sähläämään ihan oikeiden, ja rakkaiden, vaatteiden kanssa.

Tutustuin ompelukoneeseen siis hieman. Aluksi luin sitä käyttöohjetta, tietysti. Sitten otin käyttöohjeen neuvoista vaarit. Kokeilin eri sixakkeja tilkkuihin, ja kaikkia muitakin nuita koristeompeleita, mitä näitä nyt on. Aloitin jopa oman vaatemallistoni suunnittelun. 

Vauvan (tai jonkin muun pienekokoisen olennon) housut. Hintapyyntö 20 €.

Vauvan (tai jonkin muun pienikokoisen olennon) kesäasu. Elina's desing-mallistoa. Hp 69 €.

Lopulta rohkenin kokeilla taitojani ihan oikeaan tarkoitukseen. Halusin nimittäin ommella kirppatihameen halkion pois.  Ehkäonnistuin, ehkä en. Artesaanit Haru ja Naruto saavat antaa minulle sitten tuomion. 

Sain muuten tuossa tovi sitten ensimmäisen kommenttini anonyymiltä. Olipa se jännää. Juurikin sellainen perinteinen anonyymi-kommentti. Terveisiä kaikille anonyymeille ja lukijoilleni. :)

Ps. Viimeyönä oli lehdenjakoa. Paskaa.

Pps. Huomenna alkaa työt sairaalassa. Tuttua puuhaa.

Kerron teille tarinan

Pitkästä aikaa kerron teille tarinan. Ei miesmuistikaan riitä muistelemaan, milloin viimeksi kirjoitin teille tarinan.

Tämä tarina sattui viimeviikolla, kun olin toimettomana. Ajttelin kuluttaa aikaani, ja menin pitkästä aikaa kameran ja Hemmon kanssa ulos (Hemmo ja kamerani ovat toki päässeet molemmat elämänsä jokaisena päivänä ulos, mutta siitä on jo tovi, kun he yhdessä ulkoilivat).

Sää oli helteinen ja Hemmo oli tuskissaan. Ajattelin viedä hänet uimaan (Hemmo ei osaa uida kovinkaan hyvin, koska hänen ruumiinrakenteensa ei sovi uimiseen, hänen omasta mielestään. Siksipä hän ei myöskään ymmärrä kuinka ihanasti viileä vesi viilentäisi kuumana kesäpäivänä hänen kuumaa turkkiaan, vaan hän mielummin pysyy rannalla läähättämässä muiden polskutellessa).

Menimme Hemmon kanssa Vähä-Tiilijärven rantaan. Hemmo oli janoinen ja joi vettä. Lopulta hän seisoi huomaamattaan kokonaan järvessä. Vesipedon sikiö on hän.

Hemmo vedessä, huomaa vesipedon räpylä.

Yhtäkkiä pilvet alkoivat kasaantua Vähä-Tiilijärven ylle. Pelkäsimme pahinta.

Olin harmissani, kun oiva ajatukseni Hemmon viilentämisestä meni mönkään.

Lopulta se kaikkein pahin tapahtui (eli ukkosrintama laski alleen), ja luonto sai elämänsä eliksiiriä litratolkulla.

Hemmokin nyrpistyi moisesta, ja meni puun alle suojaan murskaavilta vesipisaroilta.

Lopulta, käytettyäni hieman ihmisaivojani, katsoin parhaaksi poistua järven rannalta jonnekin suojaan sateelta. 

Sen pituinen se.

Se on loppu nyt

Nimittäin työttömyyteni. Voi kesähitto!

Ei tarvitse enää jakaa lehtiä siis. Tai enhän sitä hommaa edes aloittanut. Viime kesänä oli sama homma. Lupauduin lehdenjakajaksi, mutta sainkin sitten Päijät-Hämeen keskusairaalasta töitä. Ja nyt taas kävi näin. Ei haittaa. Olen onnellinen. Nyt voin tarjota Iinalle ja Saanalle drinkit kokomosta. Jotkin sellaiset jäiset ja makeat.

Tänään oli kiva päivä, ei ainoastaan työtilanteeni takia, vaan siksi että satoi vettä ja oli kylmä. Sain pitkästä aikaa pitää pitkiä lahkeita. Se oli nannaa.

Olen saanut aurinkoihottumaa lyhyista hameista ja sortseista. Siispä pitkälahkeiset levikseni olivat luksusta tänään. Ja olen hieman taikauskoinen, nuo levikset jalassani olen kyllä kokenut tosi paljon kivoja juttuja, mutta ne jalassa sain töitäkin. Ei mikään ihme ettei ole töitä herunut, kun olen vain pitänyt hameita ja hameita ja hameita.

Kyseiset levikset on huippu kirpparilöytö. Olen saattanut mainita aikaisemminkin, kuinka paljon ne minulle merkitsevät.

Lisäksi minulla oli tänään ylläni kirpparineule, joka merkitsee minulle vähintäänkin yhtä paljon. Rakastan tuota paitaa. Sen kirjailu on niin kaunis. Eikä se rokottanut lompakkoani rajusti. Vain muutaman euron verran.

Ja kaiken huipuksi minun kukkaroani, puhelintani, avaimiani ja vitalistani sai kunnian kuljettaa mun nahkareppu. Ei kovin suuri, mutta siksipä juuri niin näppärä ja hassu. Tykkään siitä. Se merkitsee minulle kohtalaisen paljon.

Tänään on muuten ollut hieno ukkossää. Istuin autossa, ja koko auto tärisi ukkosen jyrinästä. Pelotti hieman, mutta olisi pelottanut enemmän, jos olisin ollut työtön.

Ja sitten sain syödä masuni pullolleen karjalanpaistia, makaroonia ja lettuja. Älköön siis välittäkö levisten erinomaisesta istuvuudesta, se johtuu siitä karjalanpaistista.

Tänään on ollut hyvä päivä. Kiitos elämäni, että teit elämästäni paljon stressivapaampaa ja rennonpaa. Vai stressivapaampaa ja rennompaa?