Elämme synkkiä aikoja maailmassa. Osittain. Elämme täällä Suomessa synkkyyden lisäksi sellaista ajanjaksoa, jossa valo alkaa hiljalleen pulppuilla paikkohin, joissa se ei ole kuplinut kuukausiin. Se, jos mikä, sekoittaa pienen suamalaisen pään.
Tällaisena aikana pienen suamalaisen on tärkeää pitää palaset paikoillaan ja takertua lujasti ohjaksiin. Kun ei sitä koskaan tiedä mikä milloinkin saattaa saada elämän pillastumaan. Kyllähän me suamalaiset sen tiedämme, kuinka talvi yllättää joka talvi ja kevät alkaa joka kevät.
Suosittelen jokaiselle lääkkeeksi siispä pientä asioiden tärkeysjärjestelyä. On hyvä aloittaa sillä, että ennen järjestelyä huolehtii itselleen vatsan täyteen ja käy vessassa. Lähtökohtaisesti suurin osa ihmisen ongelmista johtunee nälästä ja vessahädästä. Siitä olen lähes varma.
Ja ellei järjestelyä kaipaavalla henkilöllä sitä jo ole, on sellainen syytä hankkia. Nimittäin kirjoituspöytä.
Pöytä, jonka ääressä on tarkoitus työstää asioita ja keskittyä, ei voi olla huono pöytä. Jos sitä ihminen jatkuvasti huolehtii ja murehtii ja pohtii asioita esim. olohuoneen pöydän ääressä, voi sitä äkkiä käydä niin, ettei yhtäkkiä enää muista huolehtineensa ja murehtineensa, ja joutuu siten toistamaan toimintosa uudelleen. On siis tärkeää asettua aloilleen ja myös raportoida asikaansaannoksistaan (tähän tarkoitukseen on aikoinaan kehitetty päiväkirjat, mutta en käsittele aihetta tässä muistiinpanossa sen enempää).
Sain oman kirjoituspöytäni eilen sunnuntaina. Annoin sen toimelle myös nimikkeen Harrastepöytä.
Harrastepöytäni saapui sinisellä pakettiautolla kerrostalon pihaan, josta itse pöydän kauppias sen ystävällisesti toimitti ikkunani eteen, sohvan ja kirjahyllyn viereen. Vaivihkaa vaihtoi käteinen ja pöytä omistajaa, ja näin alkoi elämässäni uusi vaihe tämän pöydän uutena omistajana.
Pian täytinkin jo laatikot vesiväreillä, paperilla ja tilpehöörillä. Toiseen laatikkoon villalankaa ja kutimet, toiseen viritysmittari ja nuottikirja. Jokainen tavara tarkasti omalle paikalleen ja paikka tiukasti muistiin.
Sitä tulisi suamalaisen (ja miksei esim. ameriikkalaisenkin) nyt viisaasti asetella asiat paikoilleen, ja pohtia, mikä joutaa elämässä roskiin, mikä menee ylälaatikkoon, ja mikä alalaatikkoon. Jäisikö jokin asia jopa ihan pöydän päälle esille, muistuttamaan siitä mikä on tärkeää ja oikeasti rakasta?
Siispä urakoituani tovin harrastepöydän parissa, kävin taas pissalla ja tulin pöydän ääreen syömään voileipää. Laitoin leivälle juustoa, tomaattia ja salaattia. Kylkeen lasillinen mustikkasoppaa. Aterioituani jätin lautasen ja lasin siihen. Muistuttamaan siitä. Mikä oikeasti on tärkeää?
Muistakaa tulppaanit. Rakkautta.
♥:llä Elina
