Niin siitä Instagramista

 Tässä teille kuvia minun elämästäni. Kuvat sijoittuvat aikavälille maaliskuu 2014 - heinäkuu 2014. Kuvat ovat kronologisessa järjestyksessä, suoraan instagram-profiilistani.

Voisin vaikka väittää...

.. että olen nauttinut kesästä. Tuhannen valvottua yötä, ja tuhannen krapulaista aamua. Kera Uuno-kissan ja kumppaneiden. Lahticity ja Tampere ovat näyttäneet kyntensä ja totisesti raapineen katujensa asfaltilla ja mukulakivetyksillä minun polveni ruville. Mitä te teette? Missä te ootte?

Mä oon tällä hetkellä kipeänä. Sairastan kesäflunssaa. Vai lieneekö tämä stressiflunssa liittyen raha-asioihin ja opiskeluihin... Kun sainhan siis sen opiskelupaikan ja näin ollen minusta tulee lähihoitaja. Hetken jo luulin että minusta ei tule mitään. Mutta musta tulee sankari. Taidan jo vähän olla sankari. Mitä teistä tulee? 

Paljon on jäänyt asioita tänne kirjoittamatta. Mutta elämä vie niin nopeasti paikasta toiseen, että olisi jatkuva kirjoittaminen täysin tolkutonta. Ehkä toisaalta on parempi, ettei kaikkea edes kirjata muistiin, vaan muistot säilyvät tahroina paperilla, punaviininä hameenhelmassa, kaljatahroina farkuilla, valuneena ripsivärinä poskilla ja pikkukissan kynsien raapimajälkinä käsivarsissa.

Kaikki täysi-ikäiset; ostakaa pullo viiniä. Puna tai valko, aivan sama. Kaljakin käy. Menkää puistoon. Yksin tai kaksin tai koko kylän voimin. Soittakaa kitaraa ja laulakaa.

Kaikki alaikäiset, ostakaa te pullo saippuakuplanestettä. Puhaltakaa niitä kuplia puistossa kaikkien kesästä humaltuvien ihmisten ilmoille. Sanokaa niille ihmisille, että saippuakuplat kuuluu kesään. Ja menkää tekin sitten soittamaan kitaraa ja laulamaan. Tanssimaan myös.

Niin paljon rakkautta Teille kaikille. Lukijoitakin on tullut muutama lisää. Nauttikaa tästä kesästä. Ihan oikeasti. Illat pimenee jo. 




Ps. Jos joku käyttää instagramia niin minut löytää sieltä myös. Mun nimi on haapeli. Sielä on hyvä haapelin olla.