Jos tekee tiukkaa tai tuhtia, niin...

... pilko yksi sipuli. Ihan tavallinen. 

Laita se kasvimargariinin kanssa pyörimään kuumalle pannulle.

Kuullottele hetki. Lisää joukkoon vehnäjauhoa, aika yllättävän paljon. 

Mutta ei semmosta jättikasaa, pieni kukkurallinen kuitenkin, mutta yllättävän paljon. 

Sekoita se pieni kukkurallinen sipulin ja margariinin sekaan hyvin. 

Paistele sitä sekoitusta sopivan ruskeaksi, arviolta yhden mainostauon pituisen tovin.

Lisää joukkoon jonkin verran Härkistä. 

Paistele toinenkin mainostauko. 

Melko pitkään siis, muttei liikaa. Kyllä sen väristä huomaa. 

Lorauta joukkoon puoli mukillista vettä ja hämmentele. Lirauta joukkoon purkki kaurakermaa.

Hämmentele hyvin. 

Lisää koko hämmennökseen suolaa.

Sillai niinku pappa tai vaari laittais, melko kunnolla, mutta niin että lastenlasten suut kestäisi poltteen. 

Sitten pippuria. 

Ja ihan inaus soijakastiketta. 

Ja olisin itse laittanut vielä sinappia, jos olisi sitä ulottuvilla ollut.

Laitoin myös hyppysellisen valkosipulijauhetta. 
Hämmentele hyvin, älä polta pohjaan. 

Tee kaveriksi perunamuusia, siten, että otat kypsäksi keitettyjen perunoiden keitinvettä talteen, kun kaadat vesiä pois.  

Ja sitten lisäät sitä keitinvettä kasvimargariinin kanssa kypsien perunoiden joukkoon, vaikka samalla kun sekoittelet sähkövatkaimella niitä kypsiä perunoita. 

Laita muussiin suolaa, sen verran kuin pappa tai vaarikin laittais. Riittävästi.

Tarjoile vegaaninen ruskeakastike vegaanisen perunamuusin ja tuoreen kurkun kanssa värikkäältä tai kuvioidulta lautaselta ja juo lisäksi lasillinen raikasta vettä, suola nimittäin janottaa.

Tai no, aikuiset voi juoda jotain hyvää vehnäolutta, mutta vesi käy myös hyvin.

Lohtua piemeisiin iltoihin

Viimeisin muistiinpanoni oli ehkä hieman liian raju. Vaikka ihan tosi, ei yhtään hullumpi vaihtoehto ilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi.

Taannoin kuitenkin osasin vielä nauttia elämästä, heh, ja valmistin ruuaksi muutakin kuin raakaa kotimaista perunaa. Jaoin reseptin facebookissa, ja on tarpeen laittaa se muistiin tännekin, sillä miksipäs ei.

Seuraavaksi siis:

Energiaa pimeneviin iltoihin:

Pilko puolikas kaali pieniksi suikaleiksi (tai kokonainen, jos siltä tuntuu). Pilko yksi sipuli samoin. Laita sipuli-ja kaalihakkelus pannulle kuullottumaan, hieman ruskistumaan, melkein kypsäksi, kaveriksi reilu loraus oliiviöljyä. Keitä riisiä, yksi desi varmasti riittää. Kaada pannulle kaalin ja sipulin sekaan liraus tummaa siirappia, heitä hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. Nakkaa joukkoon paketillinen Härkistä. Sekoittele seosta mukavasti käännellen ja kauhoen, laita kypsät riisit mukaan melskeeseen. Tuuppaa koko sötkötys paistovuokaan. Kaada paistinpannulle hieman vettä (noin 3,5-5 dl) ja pyöräytä loputkin kaalisuikaleet ja Härkikset veden mukana vuokaan muiden kanssa. Lirauta vielä siirappia joukkoon muhimaan. Paista koko helahoito uunissa, noin 170 asteessa lähes 50 minuuttia, tai siten että vesi on vuoasta melkein haihtunut. Halutessasi voit jättää vielä jälkilämmöille muhimaan.

Kas näin. Vegaaninen kaalilaatikkosi on valmis. Ota sitä lautaselle ja kauho suuhun lusikkaa apuna käyttäen. Anna sen lempeyden ja pehmeyden ravita ja voimistaa kehosi temppeliä näinä raskaina aikoina, jolloin iltojen hämärtyessä muistelemme mennyttä kaikkien aikojen hellekesää. Juo ruokajuomana lasi raikasta vettä, tai mitä vain.

Nauttikaa elämästä, ystävät! ♥

TEKOJA

Raskain mielin taannoisen IPCC:n ilmastoraportin musertavien tulevaisuudennäkymien myötä olen pohtinut vaihtoehtojani tällä planeetalla. Yksinäni pienenä kansalaisena ja suomalaisena kuluttajana minulla ei ole toivoa, sillä muualla maailmassa ihmiset kuluttavat vielä enemmän kuin minä. Olenkin oman empiirisen tutkimukseni ja Vihreitä valheita - dokumentin myötä päättänyt päättää päiväni. 

Tämä tuntuu olevan yksi ja ainoa mahdollinen ratkaisu. Koen elämättömyyden kaikkein yksinkertaisimpana vaihtoehtona, sillä elottomana en tuota enää lainkaan päästöjä, enkä kuluta. Ja loppujen lopuksi, ei ollut edes minun valintani syntyä tähän maailmaan. Olen valmistellut itselleni kuopan kauas metsään, jonne kaadun.Toivon todella, että mätänevä kemikaaleja säteilevä ruumiini ravitsee monia eri metsän lajeja. Tällä tavoin myös vältän mahdollisesta ruuminavauksestani koituvat kulut, ja päästöt, jotka ruumini viilennys ruumishuoneen jääkaapissa tuottaa. 

Olen lopettanut lemmikkikissani jo aikaa sitten, sillä ympäristön kuormitus kissanhiekasta ja kissanruuan annospusseista oli kohtuuton taakka kannettavaksi. Rauha hänen epätasapainoiselle sielulleen.

 Olen viimeaikoina syönyt pelkkää kotimaista perunaa raakana, sillä kotimainen kala on huono vaihtoehto jauhelihan korvaamiseksi. Enkä vain voi elää ilman keittokinkkua. En ole irtisanonut nykyistä vuokrasopimustani tai luopunut aineellisesta omaisuudestani, sillä olen nyt liian voimaton pohtimaan huonekalujeni ja vaatetukseni uutta sijoituspaikkaa. Aion jättää sen sukulaisteni ja ystävieni huoleksi. Toivon, että mahdollisimman moni seuraa esimerkkiäni, ja luopuu elämästään Maapallolla. 

Loppujen lopuksi kuoleminen on kaikkein helpoin ratkaisu, mikäli  kokee muun muassa lihasta, uusista tavaroista, yksityisautoilusta, lentämisestä luopumisen tai edes niiden kulutuksen vähentämisen mahdottomaksi. Suosittelenkin kaikille asian kanssa kamppaileville erääksi vaihtoehdoksi Kuolemaa. 

Mikäli Teillä on vielä voimavaroja jäljellä, voitte helpottaa ystävillenne ja läheisillenne kuolemastanne koituvaa kuormitusta syömällä pakastimesta ruokia pois ja kannustaakaa heitä pohtimaan ympäristön asioita Teidän puolestanne. 

Jollei kuolemakaan tunnu  kulutustottumuksiinne sopivalta, niin voisitte edes yrittää olla muutaman päivän viikossa täysin hengittämättä. Koko maailma vaatii todellisia tekoja nyt, ja jollei yhteiskuntamme yleisesti ohjaa kulutukäyttäytymistämme ja elintapojamme oikeaan, - eli ekologiseen, ympäristöystävälliseen, eettiseen ja kestävän kehityksen mukaiseen - suuntaan, meidän on tehtävä arkipäiväiset valintamme itse omilla aivoilla. 

Kiitos.

Kesäillan kertomuksia

Rannalla.
Jossa aurinkorasvalla kyllästetty lämmin järvivesi kohtaa lähes sileäksi pölyksi hioutuneen polttavan kuuman hiekan.
Vesi, hikisillä pisaroilla hienosti suolattu, viilentää työhönsä lopen kyllästyneen tulistuneita hermoja.
Rannan pohjassa, kuin paksuksi ryijyksi aaltojen muovaama hiekka hieroo jalkapohjaa.
Se rauhoittaa.
Varjossa.
Puiden katveesaa raskaana olevat äidit suojaavat syntymättömät lapsensa suojakertoimella 50.
Elämänsä mullistusta odottaessa he utelevat toisiltaan rintojen arkuudesta ja pieniksi jääneistä vaatteista.
Hetken he jakavat keskenään jotakin ainutlaatuista ja yhteistä.
Vilttimeressä.
Polttavalle hiekalle levitetyillä pienillä tekokuitusaarilla toinen toistaan tummempaan rusketukseen sävyttäyneet nuoret pitävät huolen omasta uskottavuudestaan.
Silloin tällöin vilkaisu hoikempaan, päivettyneempään ja muodikkaampiin bikineihin verhoutuneeseen kanssa-auringonpalvojaan luo sopivan jännittävän tunnelman muuten niin viattomaan ja vaarattomaan kesäiseen maisemaan.
Kahdeksasta eri kovaäänisestä kaikuvat riitasoinnut kilpailivat keskenään kunnollisia lapsia kaitsevien vanhempien paheksuvista katseista.
Rantavedessä.
Sameaksi märäksi usvaksi velloutuneen rantaveden pienessä aallokossa puljaavat ensimmäisen kesän lapset.
Isommat sisaret ja veljet, kuin omasta tahdostaan, pitävät huolen, etteivät pienimmät pääse hukkumaan.
Matalaan petolliseet veteen, joka niin tutulla tuttavuudellaan vaatii jokakesäiset poloiset uhrinsa.
Hiekalla.
Tätä kaikkea lopensa työhönsä kyllästyneen on vihdoin mahdollisuus tarkkailla.
Rispaantuneella lakanallaan kölliessä, ilman suojakertoimia, ja hikisestä vedestä tahmeaksi pinttyneenä.

Vailla velvoitteita.

En ole vieläkään pessyt ikkunoita.

Helpottaa ja lämmittää

Pyykit yhä kuivua hulmuavat narulla, muttei se haittaa. Ei ole nyt kiire minnekään, eikä juurikaan pakotteita. Paitsi työt, mutta niitä en suostu asettamaan osaksi todellisia elämääni määrittäviä tekjöitä. Työt ovat vain töitä.

Olen nauttinut lämmöstä, helppoudesta ja rakkaudesta. Olen vapaa ja vallaton. Voisin melkeimpä tehdä  nyt mitä vain. (Paitsi, toki, työajan ulkopuolella.)

Vaikkakin kaikki on nyt hyvin, loppujen lopuksi valtavan hyvin, huomaan silti ajoittain haakkaavani päätäni seinään tulevaisuuden tuskien saattelemana. Se hetki onneksi ajaa ohi, kun taa muistan, että kaikki tärkein jo on. 

Upeaa on ollut kesässä jo paljonkin. Serkun paljaat varpaat. Uudet perunat. Viikset, jotka pistelee pussatessa. Lämpö. Ystävät. Läheisyys. Kesä.

Keräsin lupiineja. Kesän rikaruohoja.

Vallaton, hellyydenkipeä ja tylsistynyt katti.

Oksensin erään vuorokauden aikana 10 kertaa ja voin pahoin. Uuno auttoi.

Uudella puhelimella tulee hyviä kuvia.

♥

Vielä kun vähän lisää vapaa-aikaa sais. Je lentoliput, jonnekin lämpimään.

Kuohahdella ja ailahdella.

Taannoin äitini ihmetteli hänen ainaista tyyneyttään. Tyyneyttä kiireen keskellä, tyyneyttä kun ärsytys ja inho ympäröi. Tyyneyttä silloinkin, kun löytää itsensä tilanteesta, josta ei koskaan olisi halunnut itseään löytää.

Äiti sanoi, että sillointällöinen kuohahtelu ja tyrskyäminen on kyllä hyvästä. Saa vähän perspektiiviä ja asiat settuvat uusille paikoilleen, joista niitä voi tarkastella eri kulmasta. Olen äidin kanssa samaa mieltä.

Tosin, minä en tyynny, vaikkei olisi pienintäkään tuulenvirettä.

Nyt minun oma kuohahteluni omassa elämässäni on ajanut itseni siihen pisteeseen, että elämäni tulee saamaan jälleen mullistavan käänteen, kävi miten kävi. Toivon sydämestäni, että olen valinnut korttini oikein, ja että osaa asettaa tulevaisuuden panokset tasapainoon sen tosiasian kanssa, että pelissä on nyt kaikki.

Kuohahteluni siellä täällä on raskasta. Impulssit ohjaavat melkein kaikkea mitä teen. Jos nyt onnistun saamaan elolleni suuntaa, voin sanoa, että impulssini ovat ajaneet minut oikealle polulle.

Luotan siihen, että myrskyn jälkeen, on aina poutasää.

Se tunne, kun jokin tavoite ajaa minua kokoajan eteenpäin. Ja se tavoite ei anna minun hengähtää eikä levähtää. Levähtäessänikin tunnen velvoitteiden kasautuvan ja vyöryvän ylleni. Pakko jaksaa. Myrskytköön nyt, levähdän sitten kun on tyyntä.

Vuorotyön, (vieläpä sellaisen, jota ei kenelläkkään soisi) vapaa-ajan, velvoitteiden ja muun yhdistäminen on käynyt raskaaksi. Niin raskaaksi, etten ole viikannut pyykkiä kohta kolmeen viikkoon. Puhtaat pyykit lojuvat siellä täällä erilaisilla pinnoilla kodissani.

Toisaalta. Nautin tästä.

Nautin.

Nautin, että saan nyt kuohahdella. Kävi miten kävi. Nautin, että puhtaat pyykit saavat nyt pölyyntyä. Nautin siitä. Ehkä.

On lämmin ja vihertää. Linnut puissa puhuvat toisilleen talvisista kokemuksistaan. Metsässä maanpohja rapisee, kun versot puskevat kuivuneiden lehtien läpi, ja lehtokotilot raivaavat tietä pienille itäville siemenille.

Ei ole nyt mitään hätää. Impulssit ohjailevat jokaista liikettäni ja vievät minua siihen suuntaan, johon kuuluukin.

Nyt on juuri oikea aika 24-vuotiaan elämässä kuohahdella.

Myrskyn jälkeen on aina poutasää.

PS. Hyvää äitienpäivää, olet ihana, Mamani.

♥

Ikkunat olisi syytä pestä...

Lisääntyvä valo ja energia. Niiden myötä lisääntynyt ajatuksenvirta.

 Lisääntyneet askareet ja touhut. 

Vaikea yhdistelmä.

Rajallinen ja vähäinen vapaa-aika. 

Oi, miksi kevät on aina tällaista?

Keltainen on oppimisen väri. Nimimerkillä kuudet pääsykokeet. ☺

Kala näyttää pulikoivan kirkkaassa vedessä, kun valokuvista heijastuva auringonvalo ympäröi sen.

Niin. Ne ikkunat tosiaan pitäisi pestä. 

Jotenkin ovat silmätkin...

...auenneet.

Tuntuu, kuin tarkastelisin elämää ja maailmaa nyt uusin silmin. 

Silmäni ovat auenneet.

En enää kulje kulmat kurtussa. Tuntuu, että olisin pitkään kävellyt sellaisessa kylmässä tihkusateessa, joka kastelee silmälasin linssit läpäisemättömiksi, rypistää otsan ja kurtistaa kulmat. En nähnyt mitään, ja sekös ärsytti. En tehnyt havaintoja, kun en nähnyt. En ymmärtänyt, kun en nähnyt.

Näen nyt paremmin. Otsani on sileä, silmäni ovat vilkkaat ja silmäkulmissani jatkuvasti pienet rypyt. Sellaiset rypyt, jotka ilmestyvät jokaisen hymyilevän kasvoille. Näen tarkasti kaiken oleellisimman. Teen havaintoja. Ehkä ymmärrän paremmin maailmaa.

Silmäni ovat auki. Sulkeutuivat hetkeksi, mutta nyt näen taas.

Näen rakkautta.

Näen iloa.

Näen mahdollisuuksia.

Näen kaikkea kaunista.

Näen itseni.

Onnellisena.

Kauniina.

Vihdoin.

Tästä on täydellistä jatkaa. Iltavuoroon tosin, mutta kuitenkin. 

Kun tiedän, että tuskin enää eksyn. 

Niin tässä on hyvä olla.

Tällä polulla.

Juuri tähän suuntaan.

Juuri näin.