Onnellinen ja väsynyt

Nämä 48 tuntia elämässäni ovat varmaankin olleet yhdet parhaimmat elämäni tunnit. Pääsin ylioppilaaksi, olin nätti, olin jännittynyt ja sydän pamppaili. Sitten juhlin ensin rakkaiden sukulaisteni kanssa ja sitten mahtavien ystävieni kanssa. Ja parin koiran ja kissan kanssa. 

Juhlat olivat mahtavat. Sain nauttia sellaisesta säästä, jota Suomi parhaimmillaan voi antaa. Varjossa lämpötila mittarin mukaan oli +27 celciusastetta. Herkkua. Oli hyvin lämmin ja meinasin hikoilla mekkoni pois yltäni. Illalla ilma onneksi viileni, piti yöllä hakea jopa takki.
 

Oli villi ilta. Juhlimme samalla myös enoni ja tätini 30+40=70 -juhli. Soitettiin ja laulettiin ja tanssittiin. Ja äitini laittoi vävypojalleen tasselit. Jep jep.

Ruokaa! Savukalaa, uusia pottuja, hirvipaistia, hirvipullia, sipuli-tomaatti-salaattia, caesarsalaattia, vihreää salaattia, valkkaria, punkkua, kananmunaa, kotikaljaa, juustokakkuja, suklaakakkuja, kinuskikakkua, keksejä, karkkia, kahvia, limua, louhisaarenjuomaa, kaljaa, sangriaa, kuoharia, siideriä, lonkeroa, liköörejä, palermonpastaa, lihapiirakkaa, makkaraa, jaffaa ja vettä.

Ilta päättyi kohdallani noin kello yhden aikoihin yöllä. Väsynyt ylioppilas katsoi asiakseen juoda lasit ja tölkit tyhjiksi ja käydä nukkumaan ja siten jättää ystävät pihalle juhlimaan. Nukuin vintillä makuupussissa, Rankisessa, tuttavammin. Heräsin aamuyöstä kun Suvivirsi tai joku muu yhteislaulu kaikui Kasakkamäessä. Koirakin oli yhtynyt lauluun. Pahoittelut puolestani, koko Kasakkamäen naapurusto.

Mimmit kukissaan. Ja skandaalikuosi. Se sai vähän punaviiniä väriskaalaansa.

Aamulla herättyäni pääsä humisi ja suussa oli aavikko. Ystävätkin olivat lähteneet. Ensimmäinen elollinen olento jonka aamulla näin, oli kissa, joka tuli kerjäämään aamupalaa. Linnut lauloi ja aurinko paistoi. Olin niin onnellinen. En tosin yhtä hemaiseva kuin vielä illalla.

Tarkastelin sitten aamulla hieman lahjojani. Olen enemmän kuin tyytyväinen lahjoihini. Luin jostain jotain kauhukertomuksia, kuinka jotkut ylioppilaat ovat saaneet aivan kamalia lahjoja, jotka ovat samantien päässeet kaapin pohjalle lojumaan. Eihän lahjahevosen suuhun saa kurkistaa, mutta kyllä olidi kiva jos saisi jotain käytännöllistä. Ja minä sain kyllä maailman parhaimmat lahjat. Vaikken mitään ollut toivonut. Ompelukoneen, matkalahjakortin, kakkulautasia, ranskanpastilleja ja teekuppeja. Ihanaa.

Koko juhlia ei olisi ollut ilman mummoani. Kiitos kaikesta kuuluu hänelle. Hänen kotipihansa ja koti oli juhlieni miljöö, ja hän oli tehnyt lähes kaikki ruuat (savukalat toiselta mummolta ja yksi juustokakku anoppilasta), juomat, kattaukset, hankkinut astiat, pöytäliinat ja raaka-aineet. Tunnen melkeinpä huonoa omatuntoa juhlistani. Kiitos, koko sydämeni pohjasta.

Oli niin parasta. Kiitos myös kaikille jotka olivat kanssani jhlimassa ja nauttimassa. Tämän viikonlopun tulen muistamaan ikuisesti!

Nyt, väsynyt ylioppilas kiittää ja kuittaa! Hyvää yötä!