Pieni ompelijatyttö

Sain ylioppilaaksi pääsyni johdosta lahjaksi ompelukoneen, Helleltä ja papalta. Siltä ompelija-mummilta. Lahti-mummilta. Helleltä. Tänään korkkasin tuon ompelukoneen.

Tänään meillä oli siis ompelutuokio Helle-mummin kanssa. Helle se loihti vaikka mitä luomuksia, kun minä vasta aloittelin. On mainio opettaja minulla.

Siinä mummin ja lapsenlapsen koneet rinta rinnan.

Siitä on tovi vierähtänyt kun viimeksi ompelin. Neljä vuotta? Oli vähän taidot ruosteessa.

Tarkoituksenani oli, että olisin hieman tuunannut kirpparikuteita. No oli taidot sen verran ruosteessa etten tohtinut lähteä sähläämään ihan oikeiden, ja rakkaiden, vaatteiden kanssa.

Tutustuin ompelukoneeseen siis hieman. Aluksi luin sitä käyttöohjetta, tietysti. Sitten otin käyttöohjeen neuvoista vaarit. Kokeilin eri sixakkeja tilkkuihin, ja kaikkia muitakin nuita koristeompeleita, mitä näitä nyt on. Aloitin jopa oman vaatemallistoni suunnittelun. 

Vauvan (tai jonkin muun pienekokoisen olennon) housut. Hintapyyntö 20 €.

Vauvan (tai jonkin muun pienikokoisen olennon) kesäasu. Elina's desing-mallistoa. Hp 69 €.

Lopulta rohkenin kokeilla taitojani ihan oikeaan tarkoitukseen. Halusin nimittäin ommella kirppatihameen halkion pois.  Ehkäonnistuin, ehkä en. Artesaanit Haru ja Naruto saavat antaa minulle sitten tuomion. 

Sain muuten tuossa tovi sitten ensimmäisen kommenttini anonyymiltä. Olipa se jännää. Juurikin sellainen perinteinen anonyymi-kommentti. Terveisiä kaikille anonyymeille ja lukijoilleni. :)

Ps. Viimeyönä oli lehdenjakoa. Paskaa.

Pps. Huomenna alkaa työt sairaalassa. Tuttua puuhaa.