Tänä vuonna oli kovin erilainen juhannus. Kaupungissa. Omassa uudessa kodissa.
Tänä vuonna ihmiset olivat pääosin sellaisia joiden kanssa en ole aiemmin viettänyt juhannusta. Uusi juhannus. Niin uusi, että se juhannus kaipasi hieman opettelua. Piti harjoitella ja oppian sen uuden juhannuksen tavoille.
Ruokaakin oli, jotain uudenlaista juhannusruokaa. Sellaista meidän näköistä, kaupunkiruokaa oman kodin ihanasta keittiöstä.
Se oli sellainen yllätysjuhannus. Se tuli yllättäen perjantaina, pienen kesähumalan saattelemana. Se toi mukanaan kaikkea yllättävää, jotain mitä ei osanut odottaa. Ja kaikkea erilaista ja uutta. Niinkuin kaupungin vilinässäkin yleensä, ei voi tietää mitä on nurkan takana. Mutta silti on ne samat kulmat ja korttelit ja mukulakivet, ja kuten juhannuksenakin, tietyt perinteet, makkarat, kuohuvat ja seikkailut.
On se tunne, että tästä se kesä alkaa. Kaikki kesän seikkailut. Mutta se oli se keskikesän juhla. Kylmä ja sateinen. Näin illat pimenevät, kylmenevät ja lyhenevät.
Mutta yöllä kuiva ja lämmin asfaltti, puristavat korkokengät. Nouseva aurinko ja farkkutakki. Valkoviini ja palava tupakka. Keskikesän seikkailut. Ne kestää koko kesän. Ja syksyn. Ja talven. Taas ensi kesään. Ei ne kulu pois.
Koska tämä elämä on sitä keskikesän juhlaa ja seikkailua. Kestää. Ei kulu pois, vaikka kuinka kuluttaisit. Yksi iso seikkailu ja juhla.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti