Eilen tosiaan kun oli ne ylioppilaskirjoitukset niin tuli istuttua viisi tuntia. Sitten kuluikin koko loppupäivä samoissa merkeissä. Istuin eilen varmaan 12 tuntia paikoillani nököttäen! Selkä puutui ja tuli huono omatunto; missä kaikki liikuntani...
No tänään sitten otin itseäni tukasta kiinni, laitoin hiukset ponnarille ja menin kävelylle. Oikeastaan lähdin kävelylle siitä syystä, kun mummolasta soitettiin, että ruoka olisi valmista ja syöjiä kaivattaisiin. No, kai tuonkin voi pukea liikunnan muotoon...
Mutta kyllä hyvä ruoka sitten onkin uskomatonta. Masun saa täyteen ja tulee hyvä mieli. Ja ruoka on vielä maukasta ja rakkaudella tehty. Olen onnellinen.
Mummolassa (tai itseasiassa meilläpäin sanotaan mammalassa) oli pihviä, perunaa, aivan ihanaa kantarellikastiketta, makaronia ja makeita kotimaisia tomaatteja. Kai sen kuvastakin näkee. Ja niin hyvää oli. Ihanaa kun ei tarvinnut itse tehdä ruokaa.
Jälkiruokaakin oli. Nimittäin vispipuuroa. Oi, lapsuuden nostalgiat. Lapsena se oli niin kauniin väristä, mutta niin myrkyllisen makuista. Nyt ihanaa suussasulavaa marjakermaa.
Maistuisiko sinne lautasellinen vispipuuroa?
Ps. Hyvää syntymäpäivää rakas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti