Katselin ikkunasta taivaalla liihottavia lokkeja. Ne kertovat kevään saapuvan tuota pikaa (vaikkakin kevät on jo täällä). Ilta-auringossa niiden siivet loistavat kummallisesti ja lumoavasti. Se näky on lohduttava ja rauhoittava. Kiitos teille lokit.
Tampere heitti talojen katoille lumisadetta ja muistutti minua että olen onnellinen auringosta. Ei syytä murjottaa siis.
Sitten myöhemmin Tampere näyttäytyi minulle kauniina ja lempeänä, ikään kuin se olisi lohduttanut minua. Minulla oli syytä hymyillä.
Rakkaani kanssa teimme sovintoa ja ajattelimme mennä intialaiseen ravintolaan syömään iltapalaa lepyyttääksemme toisemme. Ikävä kyllä kyseinen intianherkkumuonala ei ollut auki. Sulkee näköjään ovensa maanantaisin klo 15.. IHMEELLISTÄ. Me sitten kokkailimme kotona ihan rauhassa paistettua riisiä. Melkein intialaista.
 |
| Pienet jalat ovat minun ja suuremmat jalat taustalla erään toisen.. |
Tässä me olemme, onnellisina. Ja sopuisina ja tyyninä. Tykkään sinusta, kulta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti