Paistoin lettuja. Ei ehkä olisi pitänyt.
Kolme viimeistä lettua onnistui. Söinkin ne itse.
Kuka väitti että lettuja on helppo tehdä?
Tajusin juuri että näissä jutuissani ei kyllä ole paljoa pointtia. Ehkä tämä onkin juuri sitä tajunnanvirtaa. Minun päiväkirjanihan tämä on, ja minun elämäni on juurikin tuollaista lettujen paistoa ja...
..no niin.. Jotain tuollaista. Kuvailen ja mietiskelen ja ajattelen ja syön ja juon ja nukun. Joskus saatan meikata, joskus saatan käydä suihkussa. Ei mitään kummallista. Ei kai tarvitsekaan. Tajunnanvirtaa vain. Ja tänne tästä tajunnanvirrastani lisään joskus sanan jos toisenkin ja pari kuvaa lisäksi. Vai pitäisikö joskus kehitellä jotain merkityksellisempää ja kiinnostavampaa? Mitä mieltä olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti