Tylsää

 Tänään torstaina on ollut sellainen tavallinen lomapäivä, jolloin aamu lähtee käyntiin hitaasti ja rauhallisesti, aamupalan yhteydessä kuunnellaan musiikkia, päivän aikana ehtii huoletta käydä Sokoksen 3+1:llä ja ehtii tuntea monia tuntemuksia ja ajatella monia ajatuksia ja kuvata monia juttuja. Kovin tavallista. Ja niin tylsää.

Aamupalaksi hedelmiä ja muuta herkkua. Tylsä (ja likainen) aamupalapöytä.

Aamupala-musiikkia. Tykkään tästä. Ei lainkaan tylsä, mielestäni.

Ostin eilen Anttilasta Lumenen vihreää silmänrajauskynää. Olen kautta aikain ollut värikästä silmämeikkiä vastaan. Jotain kummaa on kyllä tapahtunut, kun yhtäkkiä ostankin vihreää rajauskynää. Ei tylsää, ehkä hieman hämmentävää.

Näkyykö vihreä rajauskynä? Mielestäni luo mukavan kontrastin kasvoilleni, kun on siniset silmät ja punertavat posket.

Tässä taas minun ilmeeni ja olemukseni. Aivan tylsää, pidän tuota paitaa aivan liian usein.

  
Tässä kohtaa ehdin pahoittaa mieleni ja kiukutella. Pahoitin mieleni, sillä olin suunnitellut yllättäväni rakkaani salakuljettamalla hänet Amarilloon ja ruokkimalla hänet siellä. No, suunnitelma meni mönkään, sillä rakkaani halusi aikaisemmin päivällä syödä intialaista. Jouduin paljastamaan että minulla on jo pöytävaraus Amarilloon. Eihän yhden päivän aikana voi syödä kahdessa eri ravintolassa. Tämä suunnitelmani paljastuminen oli tylsintä koko päivän aikana. Uhkasin jopa peruuttaa pöytävarauksen ja syödä eilisen aterian jämiä. Hölmö minä.

Pääsimme kuitenkin Amarilloon, ja olimme tyytyväisiä. Rakkaani söi garlic steakin. Ei lainkaan tylsän näköistä.

Mä vedin hampparin. Tylsää. Hyvää kuitenkin.

Tässä minä, jonka jalka on huomauttamisen arvoinen asia. Ulkona oli hemmetin kylmä ja maha oli hemmetin täynnä. Tuskaisaa.

Tämän kauniin ja aurinkoisen päivän aikana tapahtuneet asiat ovat muuttuneet tylsiksi, sillä ne ovat nykyisin niin tavallisia eivätkä herätä sen suurempia tuntemuksia. Aurinko on paistanut jo monta päivää; tämän päiväinen sokaiseva aurinko lähinnä kiukutti. Uusi meikkikynä: kokeilen nykyään niin paljon uusia ja erilaisia ja kulutusfilosofiaani sopimattomia asioita ettei yksi vaivainen vihreä kynä saa minua innostumaan. Illallinen ravintolassa: tätä olen pelännyt, niin tavallista. Lempi paitakin on jokapäivä käytössä.

Huolimatta tylsästä päivän konseptista, päivä on ollut mukava ja kireetön. Olin onnellinen kun kuulin korkojeni kopisevan paljaaseen asvalttiin. Sitä ääntä olen kaivannut. Tervetuloa, korkokenkäkelit. 

Kotiin päästyämme joimme punaviiniä ja hetki sitten katsoimme Pasilan viimeisen jakson. Tylsää, miksi Pasila, oi miksi. Nyt voisin vatkata suklaamoussea. Kuinka tylsää voi olla valmis jauhe, mikä sekoitetaan maitoon? Mutta hyvää ainakin. Tylsää illanjatkoa minulle, aion pelata ProPilkkiä, mikä sekin on tavallaan aika tylsää. Tylsää, mutta silti niin ihanaa. Kaikki.