Tänä aamuna kävimme Hemmon kanssa sellaisella kävelyllä, ettemme koskaan ole sellaisella kävelyllä käyneet. Menimme nimittäin sellaisia katuja pitkin, joita ennen emme olleet yhdessä kulkeneet. Tai ainakin luulisin niin, en nimittäin muista. Jos en minämuista, niin tuskin Hemppakaan muistaa.
Reitillä oli paljon uusia ihania tuoksuja (huom! Hemmon mielestä) ja paljon uutta ihasteltavaa. Voisin veikata, että Hemmo piristyi siitä. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, huomasimme kevään saapuneen.
Kotiin päästyämme avasin parvekkeen oven. Oli jo niin lämmin, että sitä saattoi pitää tovinkin auki. Näin ollen Hemmo pääsi mielipuuhansa pariin, jota ei ole koko kylmän talven aikana saanut hän harjoittaa. Nimittäin Hemmo tykkää istua parvekkeella tuntikausia ja katsella ikkunasta pihalla kulkevia mummoja, lintuja, oravia, rollaattoreita tai mitä vaan. Olen varma, että Hemmo myös ajattelee tuolloin jotain suurta ja on kovin mietteliäs.
Liityin Hemmon seuraan. Katselimme yhdessä ulos. Minun mielenkiintoni tosin lopahti, sillä näen noita mummoja ym niin paljon muutenkin. Hemmo se silti siellä vain istui ja istui.
Kas noin se Hemmo katselee. Mummo ei tiedäkään, että häntä vakoiltiin.
Tämän kirjoituksen olisi mainiosti voinut lisätä eiliseen Hemmo-pläjäykseen, mutta silloin tämä ei olisi tapahtunut tänään, vaan eilen, ja me kaikki olisimme menneet sekaisin, ja eläneet menneisydessä tai tulevaisuudessa. Juu.
Ps. Terveisiä uudelle lukijalle Hemmolta. Hemmo haluaisi, että te kaikki lukijani tulisitte katselemaan mummoja hänen kanssaan.
Pps. Onko kukaan tavannut haukkua, joka kuluttaisi päivänsä näin?
Huui pikkasen suuren näkönen koira :D
VastaaPoistahttp://justlovethislife.blogspot.fi/
Niinon. Ja silläon myös suuri sydän. Mutta ikävä kyllä pienet aivot. :)
Poista