Eilen oli tytöt viihteellä. Siis minä ja kaverit. Tarkoitukseni oli ottaa rauhallisesti, mutta eihän se niin mennyt. Oli kiva ilta. Niin kiva. Minulla oli myös kamera mukanani. Mutta ei muistikorttia. Seuraavalla kerralla muistan tämän seikan.
Aamulla noustessani silmät olivat muurautuneen kiinni ripsiväristä ja suussa maistui kissan paska. Niinhän se aina menee. Hansikkaanikin hävisivät illan aikana.
Lahden kauppatorille saavuttuani joku venäläinen mummo tuli kysymään minulta onko juomani mehua vai limua. Huvitti. Seisoskelin kauppatorilla ja tarkkailin ihmisiä. He kaatuilivat liukkaalla jäällä ja tukkivat liikennettä suojatiellä. On kiva tarkkailla muita ja mielessää miettiä minne he ovat matkalla ja mistä he ovat tulossa.
Kävin myös enoni luona. Moikkasin siellä pikkuhauvaa. Eno antoi minulle tekemänsä muistitaulun. Olenpa iloinen. Joskus kyllä aion kirjoittaa siitä enostani ja pikkuhauvasta ja heidän kodista jotain enemmän. On kyllä todellakin sen veroiset tyypit ja sisustus.
Opetimme siskon kanssa Hemmon itkemään. Käskystä "itke" Hemmo alkaa inisemään ja vinkumaan. Mahtavaa.
Otimme siskon kanssa myös tietokoneen web-kameralla kuvia. Uskomatonta urpoilua. Olkaa hyvät, ja nauttikaa.
Julkaisen nyt ensimmäistä kertaa täällä kuvan muistakin kuin omista kasvoistani. Siskoa ei kuulemma haittaa.
Tämä oli merkityksetön kirjoitus mutta muistamisen arvoinen. Minulle ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti