Yövieras

Täällä hoitolassa, kun koiraa hoitelen, minulla on käynyt muutamia yövieraita. Eilen luokseni saapui pienin pikkusiskoni. 

Ennen ei olekaan ollut tällaista tilaisuutta, että sisko on siskon luona hoidossa. Nyt oli, ja villiähän se oli. Ei pientä siskoa jännittänyt yhtään, kuulemma.

Pikkusisko sai kynsiin vähän hopeista kynsilakkaa, masuun jäätelöä ja minusta leffaseuraa ja leikkikaverin. Katsoimme Niko lentäjänpoika -elokuvaa. Siinä sivussa maistui sipsit ja yksi karkki. Aika kova juttu oli myös heppaleikki. Pienellä siskolla oli lemppariponit mukana ja hän halusi leikkiä samaa leikkiä, jota leikimme viimeksi kohdatessamme. Myös Papu-koira otti osaa leikkiin...

Etlarista saa väsättyä näppärän karsinan/tallin teipin avulla.

Juu. Papu otti osaa leikkiin ja eliminoi viholliset. Piti sitten alkaa leikkimään lääkäriä ja määrätä sairaslomaa leijonalle.

Iltasaduksi luin pikkusiskolle sarjakuvakirjaa. Oli vähän iltasatutaidot ruosteessa. Kun sarjakuvakirjanen oli luettu, niin piti kertoa vielä yksi satu. Kerroin pienelle siskolleni sadun kolmesta kilipukista, jonka muistan omasta lapsuudestani. Pikkusisko ihastui satuun niin paljon, että pyysi minua kirjoittamaan sen hänelle muistiin (vaikka lukutaidosta ei ole tietoakaan). Pikkusiskon nukahdettua isosisko alkoi työstämään muistivihkoa kolmen kilipukin sadusta. Piirtelin ja kirjoittelin kello yhteen asti yöllä. Aamulla pieni sisko olikin iloinen.



Seuraavana päivänä sitten Papun aamulenkillä keräsimme perinteiset valokvuokot. Löysimme myös mahtavan leikkipaikan lähimetsästä. Metsästä löytyi myös paljon muuta kummallista ja ihmeteltävää.

Uusi leikkipaikka ja "portti"

Pikkusiskoni... Vastahan hän putkahti tähän maailmaan, pienenä ja punaisena rääpäleenä joka kiljui ja rääkyi... Nyt hän repii maitohampaita rautahampaiden tieltä ja tunnistaa västäräkin pihamaalla ja laskee englanniksi yhdestä kymmeneen. Ja juo kokista.