... korjannut auton taustapeiliä asvaltilla ja sotkenut verta silmälaseihin ja farkkuihin.
... kastellut veriset farkut kylmällä vedeltä ja näyttäny siltä kuin olisin pissinyt pöksyihini.
... sovittanut mittatilaushousuja ja katsonut kun ompelija ahertaa työssään.
 |
| Tässä niiden mittatilaushousujeni prototyyppi. |
... ja siinä sivussa nauranut hillittömästi ja kertonut pikkukalle-vitsejä.
... ajanut autoa hillittömästi.
... käynyt kengaskaupoilla.
... syönyt kaksi jäätelöä.
... ja sitten käynyt kirpparilla ja katsellut Iinan buenoja löytöjä ja kadehtinut niitä mutta olen myös tehnyt itse hyviä löytöjä.
 |
| Iinalle (Harulle) korkokengät kokoa 44. |
... syönyt rakkaani kanssa nakkeja ja perunasalaattia.
... väsännyt taas niitä hemmetin ylppärikutsukortteja. Ne tulevat yhä vain koreammaksi ja kyllä revin ne kappaleiksi jos en pääse ylioppilaaksi.
Semmoinen päivä tälläkertaa. On ollut mukava päivä. Kivaa. Naurua ja juorua ja kirppistelyä ja paskanjauhantaa. Siitä on hyvä päivä tehty.
Viimeyönä sattui sellainen hassu kommellus, jonka kerron nyt.
Me ihmiset suvussamme olemme tunnettuja hyvistä unenlahjoista. Unissakävelyä, kellontikitystä, unissapuhumista, palovaroitinta, rääkyviä lintuja. Kaikkea sattuu nukkuessamme, mutta mikään ei meitä herätä unestamme.
Viimeyönä kuitenkin havahduin kun pikkusiskoni Sara kutsui minua nimeltä ja mumisi jotain. "Elina, hae mulle vettä". Nousin ja hain siskolle vettä. Heräsin ja kysyin: miksi haen sinulle vettä keskellä yötä? Repeämme siskon kanssa huutonauruun varmaankin noin kello 4 aamuyöllä. Aamulla spekuloimme, että mitä hemmettiä tapahtui.
Pikkusisko oli puhunut unissaan ja oli kuulemma nähnyt jonkun hahmon seisovan sängyn vieressä. Sisko oli sitten tätä hahmoa pyytänyt hakemaan vettä, vaikkei mitään hahmoa edes ollut. Minä olin sitten tämän vienon pyynnön kuullut ja hakenus siskolle vettä, vaikkei siskolla edes ollut jano. Ja minä. Minä, joka vihaan ihmisiä jotka herättävät minut makoisilta uniltani (no en ihan), niin vien sitten vettä janoiselle siskolle kesken makoisien unieni. Tai oikeastaan se unihan vielä jatkui kunnes tajusin seisovani vesilasi kädessä siskon sängyn vieressä.
Tällaista tapahtuu. Yksi puhuu unissaan, toinen kävelee. Ei se haittaa. Minusta tämä vain oli suunnattoman hauskaa.
Hauskaa keskiviikkoiltaa toverit!
Nyt katsomaan Yle Areenasta Angry Boys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti