17.5.2013

Tänään olen...

... YLIOPPILAS.



!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!




Kuva ei täysin kuvaa fiiliksiäni.
 Tosiaan. Tänään kävin pitkästä aikaa koulullani. Hain sieltä paperin jossa oli lueteltuna ylioppilaskirjoitusteni arvosanat. C, B, B, B ja A. Metsään meni mutta menkään. Nyt on bileet.

Kauan jo pelkäsinkin, etten oikeasti suoriudu lukiosta. Olin niin epävarma koetuloksistani, etten viitsinyt  edes kutsukortteja lähettää, ennen kuin vasta tulokset saatuani. Eli tänään.

Kortit aiheuttivatkin paljon päänvaivaa. Tai ei päänvaivaa, mutta turhautumista. Niitä askarrellessa liima tarttui käsiin jonka myötä liimattavat asiat käsiini. Otti päähän ja uhkasain repiä ne kortit. En repinyt vaan tässä ne ovat:


 Etukansi. Hain kortteihin jotain perinteistä vivahdetta. Ovathan ylioppilasjuhlatkin melko perinteiset...

Googlettelin mm. "Kotiliesi fontti" ja "Kotiliesi kansi" hakusanoilla erilaisia kuvia, joista ilmenisi vanhat tekstityylit. Muistan nähneeni vanhoja Kotiliesi-lehtiä ja niiden kansikuvia. Jotain sen kaltaista fonttia etsin ja löysinkin monia eri vaihtoehtoja joista itse sitten sovelsin jotain soopaa.



Korteista tulikin mielestäni melko hyvät. "Perinteinen" meininki on minusta noissa kutsukorteissa havaittavissa. Osaan nyt piirtää ylioppilaslakin vaikka unissani.

Hauskin osuus oli kuitenkin kutsukorttien teksti. Ajattelin aluksi kirjoittaa sen käsin, mutta se osoittautui liian raivostuttavaksi ja hitaaksi hommaksi, varsinkin kun tänään sen korttien viimeistelyn aloitin, ja tänään kortit oli tarkoitus viedä kutsutuille. Päädyin siis kirjoittamaan tietokoneella ja leikkaamaan ja liimaamaan.

Tietokoneet olivat minua vastaan tänään. Siispä kutsukorttien teksti kuuluu näin:

Tervetuloa juhlistamaan lakkiaisiani lauantaina 1.6.2013

Osoite on Kaalikatu 8, Lahti, Kaalimäki. lauantaina 1.6.2013

Sopiva saapumistaika on noin kello 14

Ystävällisin terveisin

(ja nimikirjoitukseni, jossa luki "alina")

Kutsukortti kuvastaa hyvin koko aikaani lukiossa. Hätäistä ja hutiloitua, keskittyminen täysin kateissa, sotkua ja viime tingassa. (virheet on esimerkkitekstissä lihavoitu)


No sain kortit kuitenkin valmiiksi, huomaamattani täysin virheitäni. Lähdimme rakkaani kanssa ajelemaan autolla ja viemään kutsutuille näitä kutsuja. Sain paljon onnentoivotuksia ja halauksia ihanilta sukulaisiltani. Kutsut oli viety ja sitten iloissani näytin yhtä ylimääräistä kappaletta rakkaalleni. Hän kysyi: onko tässä tarkoituksella saapumistaika? Ja hyvä että olet muuten laittanut päivämäärän kaksi kertaa, ettei kukaan vain erehdy. 

En muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon. Luin kortin pari kertaa itselleni ääneen ja toruin itseäni, kuinka saatoin olla niin huolimaton. Mutta nauroin silti.

Ja mitä väliä sillä oikeasti on? Kaikki tutut sukulaiset ja ylioppilasjuhlat. Kaikki sukulaiset tietävät millainen olen ja ylioppilasjuhlat eivät loppupelissä ole niin suuret juhlat (kuin vaikkapa häät). He varmasti ymmärtävät kuinka kiireisenä niitä kortteja väsäsin. Ei se haittaa. Näillä mennään. Nyt rillataan.

Ps. Olen tänään myös syönyt jäätelön ja kastunut vesisateessa.

Pps. Eilen oli siivouspäivä.

Ppps. Ylioppilasjuhliin saa kuulemma vanhan etiketin mukaan tulla kutsumatta.

Pppps. Terkkuja kaikille ihanille lukijoille. Ja kaikille ylioppineille ja kissoille ja koirille ja äideille ja isille ja ukkospilville ja kaikille.

Ppppps. Olen niin hemmetin onnellinen. Nyt menen oikeasti rillaamaan.



4 kommenttia:

  1. ONNEA MAHDOTTOMASTI!

    Muistan itsekin, kun olin koko abikevään paniikissa pääsenkö ylioppilaaksi. Syynä tosin oli se, että olin jossain mielenhäiriössä päättänyt kirjoittaa pitkän matikan ja prelistä saadut 2 (!!!) pistettä eivät hirveästi tuoneet luottamusta kokeeseen :-----DD
    Pääsin kuitenkin ylioppilaaksi ja nyt voin vain nauraa kolmen vuoden takaiselle tyhmälle minälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia!! ^.^ Haha, mielenhäiriö! Olen kyllä itse vähän sitä mieltä että kaikki jotka kirjoittivat matikan lukiossa niin ovat jotenkin mielevikasii, koska en pysty itse ymmärtämään sitä matematiikkaa. Melko kapeakatseista ajattelua mutta olkoon. :) Mutta nyt kaikki on ohi ja voi oikeasti olla rauhassa! Jeij!

      Poista