Hyvää äitienpäivää

Kyllä sen kaikki tietävät mikä päivä tänään on vaikkei sitä saisikaan juhlia.. Minulla on onneksi pari mummoa ja äiti, joille saatoin antaa valkovuokkoja.

Meillä on ollut tapana tehdä äitienpäivän kierros. Viimevuosina tämä tapa on vähän jäänyt mutta tänään taas toimin tapamme mukaisesti siskoni kanssa. Ja isän.

Kun meillä päin lähes kaikki sukulaiset asuvat Päijät-Hämeessä, tai ainakin Etelä-Suomessa, niin on äitienpäiväkierros helppo tehdä. Käydään siis onnittelemassa kaikkia mummoja ja äitejä ruokapöydän kautta. Kierroksemme alkoi Hollolan mummolasta.

Siellä saimme syödäksemme  lohkoperunaa ja broileria (pekoniin käärittynä ja aurinkokuivattu tomaatti-juustolla täytettynä) ja kanttarellikastiketta. Nam. Siihen vielä piimäjuustoa ja graavilohta.

Jälkkäriäkin tietty oli. Mutakakkua ja kahvia ja pullaa ja mustikkapiirakkaa. Mummo (=mamma) oli noussut klo 8 aamulla valmistamaan lapsilleen ja lapsenlapsilleen ruokaa. Hyvä mamma!

Kierros jatkui Lahden mummolaan, Riihelään. Oikeastaan vain siksi, että minun piti hakea sieltä pyöräni, jonka olin jättänyt koirahoitolaan (siis se Papu-juttu). Siispä samalla morotettiin vähän toista mummoa ja äitiä. Ja jälkiruokapöydän kautta.

Olimme Papun kanssa pukeutuneet ihan sävy-sävyyn.

Pikkusisko Sara, jonka minä stailasin. Ei sovi pääkallopaidat äitienpäivään. Olen sitä mieltä.

Hollolan mammaa huvitti, sillä minulla oli ylläni hänen vanha hameensa. Sain tarkennuksen aikakauteen, ja se onkin peräisin 80-luvulta. Sain kehuja ja tein hameen entisen omistajan iloiseksi. Kivaa. Tuli hassu olo.

Sellainen äitienpäivä. Olen tosiaan nyt kotiutunut sieltä hoitohauva Papun luota. Hän ei enää tarvitse minua, sillä hänen omat hoitajat saapuivat jo Portugalista, jossa olivat lomamatkalla. Tänään kuitenkin siellä Riihelässä nähtiin. Se oli iloinen jälleennäkeminen.

Myös naapurin rouva antoi palautetta kun keräsin valkovuokkoja ruusupusikosta. "Etkö metsästä löytänyt?" Sanoin että en, kaikki on kerätty. Eikai se haittaa jos poimin tästä kymmenen kukkaa. Sain vastaukseksi nyrpeän naaman mutta toivottaessani hyvää äitienpäivää, muuttuikin rouvan ääni kellossa.

Kaikenlisäksi kulkiessani pihapiirin läpi, joku lapsi siellä karjaisi perääni: Kuka sun nimi on? Olin ihmeissäni, ettei lapsi ollut oppinut puhumaan suomea. Saattoihan se olla ulkomaalaistaustainen mutta lapsen sanavalinnat hämmästyttivät minua silti niin, etten edes tajunnut vastata. Mietin vain että täh, opettakaa tuolle suomea. Mutta lapsihan hänkin vasta oli. Ei kukaan ole seppä syntyessään.

Mutta nyt. Teille kaikille äideille, hyvää äitienpäivän viimeisiä hetkiä. Olette kyllä kovia mimmejä kun puserratte tänne maailmaan lisää isiä ja äitejä. Tai jotain..

Hauskaa äitienpäivää! 



Ja hei, teretulemast, uusi lukija!