Tänään olen...

... alkanut sisäänajaa nahkakenkiä. Auts, rakkoja.

... syönyt taas makaroonia ja voita. Ihan oikeasti, hiilareita ja hyi hemmetti. Antakaa hyviä ruokavinkkejä...

... käynyt kirpparilla. Tein mahtavia löytöjä! Olin niin iloinen että melkein tanssin. Kaiken lisäksi kirpparin radiosta kajahti vielä ilmoille Daft Punkin Get lucky. Ihan oikeasti oli pakko vähän heilua...

Ihana kesämekkoni. Tämä ylläni juon varmasti maailman parhaimmat piknik-punaviinit. Laitan siitä heti kuvan kun se on ylläni!

...lähettänyt taas vaihteeksi runsaasti työhakemuksia. Huonolta näyttää kesätyöni kesällä 2013..

... tehnyt ylioppilasjuhlieni kutsuja. Toivottavasti nyt sitten pääsen ylioppilaaksi, näin nimittäin sen verran vaivaa noihin kortteihin. Perkule.

On ollut ihan tylsä tiistai. Se on kulunut nopeasti. Olisimpa tehnyt jotain hyödyllistä tänään. Mutta kyllähän minä teinkin!

Eipä minulla ole mitään erikoista kerrottavaa tästä päivästä. Sen sijaan eilisestä maanantaista voisin mainita vielä yhden asian. Ajelin nimittäin eräällä pihatiellä autolla. Pysähdyin, sillä joku jonne oli kaatunut pyörällä siihen keskelle tietä. Vastakkaisella kaistalla ajeli auto, enkä päässyt ohi tästä tiellä makaavasta jonnesta. Jonne ei vissiin ymmärätänyt elettä, sillä tuskin itse omisti minkäänlasita ajokorttia, kun pyörälläkin ajaessa oli kaatunut keskelle tietä. Se hemmetin jonne itkeä pillitti keskellä sitä ajorataa, kavereiden naureskellessa ja hyöriessä hänen ympärillään. Olisin voinut ajaa ohi, mutta en sitä tehnyt. Olisin myös voinut auttaa hänetylös maasta,mutta en sitäkään tehnyt. Nimittäin tämä tulevaisuuden Suomen pelastaja-jonne nosti minulle keskisormen pystyyn ja huuteli vittua, jota minun pitäisi haistaa...

Nousin autosta ja konsultoin tätä jonnea vähän, tuloksetta varmastikin. Mutta pointtini on se, että kuka näitä urpoja kasvattaa? Näitä urpoja, jotka eivät osaa ajaa polkupyörällä, mutta ajavat kuitenkin ja ilman kypärää ja sitten ajaessaan kaatuvat keskelle ajorataa eivätkä liikauta persettään siitä suuntaan tai toiseen oman turvallisuuden edistämiseksi. Ehkä tämäkin on jokin luonnon kiertokulku, mikä karsii huonot yksilöt pois joukosta. Hyvä. Minä vannon, että minun lapseni eivät tule olemaan häpeäksi ikäluokalleen, perheelleen, ystävilleen, kotipaikkakunnalleen, Suomelle, Euroopalle eikä koko maailmalle.

Kiitos, olen puhunut.

Hyvää loppuiltaa. Katsokaa vähän jääkiekkoa. Siellä on tiukka peli.

Ja tervetuloa uusi lukijani! :)