Jotkut ihmiset seuraavat Elinan blogia. Eikö olisi reilua lukijoita kohtaan, että Elina päivittäisi blogiaan hieman useammin kuin kerran tuhannessa vuodessa? Minun mielestäni olisi. Ja minä siis olen tuo Elina.
Pahoittelen suuresti hiljaisuuttani. Asiani ovat olleet typeriä ja merkityksettömiä viimeaikoina, joten ymmärrän yskän, miksi yksi lukijani on kadonnut :( Hän ei enää seuraa blogiani. Toivottavasti hän ei ole vihainen minulle.
Mutta nyt, aion kertoa teille taas hieman elämästäni.
Ensiksikin, olen ollut kovin kiireinen (joojoo, selittelyt sikseen), mutten todella ole ehtinyt päivittää nettipäiväkirjaani. Palavasti olisin halunnut tehdä sitä joka päivä, mutta työt ja unet vievät kaiken aikani. Kun kaikki aika menee voimien keräämiseen seuraavaa työvuoroa varten, eli nukkumiseen, yleiset arkiaskareet, kuten bussikortin lataaminen ja laskujen maksaminen ja siivoilu kasaantuvat. Sitten kerran, jos sattuu sellainen hetki, että olisi aikaa muuhunkin kuin nukkumiseen, niin silloi ns. rästihommat hoituu. Ja blogi jaa silloin taas toissijaiseksi.
Ja sitten kun rästihommat ovat hoidettu ja sattuisi vielä jäämään ylimääräistä aikaa, niin tietysti mielelläni käytän aikani elämästäni nauttimiseen. Siitä kerron lisää kohta. Mutta antakaa anteeksi. Yritän taas järjestää aikaa tälle rakkaalle päiväkirjalleni, jotta teillä olisi jotain pientä luettavaa ja minulla pysyisivät asiat järjestyksessä.
Mutta nyt: varokaa, hyvät ihmiset. Seuraavaksi aion kirjoittaa kaikesta, mikä minulla on rästihommien ja nukkumisen takia jäänyt tänne kirjoittamatta.
Olin 27. - 29.6. Helsingissä Tatun ja Iinan luona. Nautimme kesästä ja ilmaisista juomista. Ja minä nautin häiden valokuvaamisesta ja siitä saamastani palkasta.. Ehkä vähän liikaakin... Krohöm...
Olen syönyt rutosti sairaalaruokaa. Se on hyvää.
Tässä olen minä, kierosilmäisenä ja työasussani.
Elämäni ensimmäisessä laitoshuoltajan yövuorossa join litran kokista. En oikein tahtonut saada unta sitten töistä päästyäni, klo 7 aamulla.
Kerran käytin aikaani shoppailuun. Ostin nuo kengät alennusmyynnistä.
Ja sitten ostin jotain villiä...
Olen myös löytänyt uuden herkun. Suosittelen sydämellisesti.
Huomasin, että bussissa oli sanomaa.
Ja sitten huomasin, että Lahden Seurahuoneen Pihatto tarjoaa lasillisen kuohuviiniä hintaan 2,5 €. Se ilostutti minua suuresti, kun olin torstaina 5.7. nauttimassa Suomen kesästä ystävättäreni kanssa. Teimme myös sellaisen havainnon ystävättäreni kanssa, että Pancho Villan burgerit ovat parempia kuin Amarillon burgerit.
Samaisen iltapäivän iltana humalluin, ja yöllä pelasin hiprakassa pasianssia. En voinut uskoa silmiäni kun selvisin koko pelistä 45:ssä sekunnissa. Otin siitä tilanteesta kameralla kuvan, koska en osannut käyttää hiprakassa puhelimeni screenshotia.
Koska olen työssäkäyvä tyyppi, minulla on varaa ostaa mansikoita. Ainakin omasta mielestäni.
Olen syönyt aamupaloja ja lounaita parvekkeella ja kuvannut samalla aamupalalla ollutta oravaa. Tuo orava myös lounasti kanssani.
Ja kaikkein parasta on se, että todella osasin ottaa vapaapäivästäni kaiken irti: lähdin rakkaani kanssa Heinolan lintutarhaan. Se päivä oli ikimuistoinen.
Hyvät kuulijat. En ole hylännyt teitä. Yritän vain elää normaalia elämää. Tämä kiire on vain väliaikaista, tai ainakin luulen niin. Halataan kun tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti