Ei oikeasti. Skitta ja vahvari kylläkin. Muttei syntsaa.
Mul olis teille pari juttua kerrottavana.
Semmosii kivoja juttuja, ja vähemmän kivoja.
Mulla on muun muassa kahdet uudet kengät. Ja uusi ripsari ja mekko ja paita ja sun muuta kivaa. Uudet leviksetrepeetkin löysin.
Mul on ollu kivaa. Pääosin. Silloin kun en ole ollut töissä. Oon ollut Helsingissä. Ja Lahdessa. Ja pari vapaapäivääkin mulla oli. Niistä taisin kertoakin jo.
Ja sitten mulla ei ole ollut kivaa. Harmittelen, kun tuhlaan rahani Kokomon saatanallisen tyyriisiin drinkkeihin. Ja sitten menen Tigeriin kuuntelemaan kun herrasmiehet narikassa aukovat päätään ja alaikäiset mimmit hierovat pyllyjään yli-ikäisiin miehiin. Ja sitten ei ole hammsharjaa ja työt kutsuvat. Ja sitten menen töihin ja siinäkös se riemu repeääkin. Mene itse vittuuntuneena siivoamaan jonkun mummon pirtuisia kusia ja paskoja toisten kauhistellessa vieressä. Kiitos tästä elämäni. Kasvata minua tällä kokemuksella.
Nuo "ei kivaa"- asiat ovat pyörineet päässäni aika kauan. Niiden lisäkis päässäni on pyörinyt ajatukset siitä kuinka olenkaan kamala ihminen, sillä en ole vieläkään saanut lähetetyksi kuvia hääparille, jota kuvasin tasan kaksi viikkoa sitten. Hyi hyi minua. Ja sitten vielä puhelin reistailee ja työt imevät kaiken energiani enkä nauti kesästä.
Mutta sitten muistan, kuinka merkityksetöntä työ loppupelissä onkaan. Kuinka merkityksettömiä ovat ikävät kokemukset mukavien rinnalla. Kuinka antoisaa on elämäni ollut 19 vuoden ajan riippumatta puhelimesta tai energiasta. Aina olen saanut mustasta valkoista, pyöreästä neliskulmaista ja kiemurasta viivasta suoran.
Mitä väliä.
Mitä väliä sillä on, etten ehdi ostamaan mansikoita, koska vanhat mummot jonottavat ja jaarittelevat ja näin ollen minä myöhästyn bussista?
Heillä on elämä jo ehtoon puolella ja he ovat joskus kasvattaneet mansikoita. Minulla on vielä vuosia (toivottavasti) jäljellä ja ehdin ostamaan niin paljon mansikoita, kuin kukkaro sietää. Saatanpa ryhtyä mansikka-yrittäjäksi. Kaikenlisäksi olen saanut Iinalta ILMAISIA mansikoita. Repikää siitä, Hollolan mummot.
Tärkeintä on, että ostan pussikaljat S-marketista enkä edes katsahda Kokomoon. Sitten menen Tigeriin ja haistatan pitkät narikalle. Ja sitten kerron niille alaikäisille tytöille mitä on pedofilia ja hyväksikäyttö. Ja sitten heitän puhelimella vesilintua ja ostan mansikoita, jotka jaan köyhille Hollolalaisille spurguille.
Näin olen ajatellut selvitä elämästäni.
Tai lähinnä ensiviikon työvuoroista.
Kiitos ja hyvää yötä. Pysy kanavalla.
Terveisiä kaikille, lukekaa tämä teksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti