12.2.2015

Uuvo. Taas vain Uuvo.



Mä en saa tarpeekseni tuosta mun kissasta. Mä millään maltais olla halimatta ja suukottamatta sitä kissua. Mä sen millään malttais olla silittämättä ja paijaamatta sitä.






Uuno on vähän tuollainen takkuinen ja suttuinen maalaiskissa suuressa kaupungissa. Uuno kuuntelee päivittäin kuinka bussit kaahaa ja poliisiautojen pillit pauhaa. Uuno myös katselee ikkunasta, kuinka lentokoneet laskeutuvat Pirkkalan lentokentälle, ja hyvin syöneet varikset kaivelevat naapureiden roskiksia. Sitten Uuno ottaa päiväunet räsymatolla ja syö masunsa täyteen Junior Latz-kissanruokaa, ihan niinkuin synnyinkodissa, siellä maalla.


Toivoisin Uuno että olet onnellinen. Yritän tehdä olostasi mahdollisimman mukavan. Lupaan sinulle, että sitten kun minulla on isompi asunto ja enemmän rahaa, niin etsin sinulle jostain oikein hienon ja suuren kiipeilypuun, joka ylettyy kattoon asti. Se on sellainen kaupunkikissojen yksinoikeus, kiipeillä sisällä puussa.

Purr. Miau.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti