Pitäisköhän mun muuttaa blogini nimi vaikka "kissanpäiväkirjoiksi" tai "kissanpäiväblogiksi"..Näyttää nyt siltä ettei elämässäni ole muuta sisältöä kuin kissat ja aurinko ja kissat ja aurinko ja kissat...
Mutta todellisuudessa, noin niinkuin linssin takaa katsottaessa, nämä kuvat sai mut aivan innoksi. Olin niin into, että aamukahvini jäähtyi. Kuvasin Nikkiä ja Uuno aivan automaattitarkennus liekehtien.
Näissä kuvissani on mielestäni sellainen maalaisromanttinen tunnelma. Hieno, vanha remontoitu rintamamiestalo jossain päin Tamperetta, vaikka Härmälässä (täällä on aika kivoja omakotitaloja). Iso piha ja omenapuut, hieman vadelmapensaita ja auringonkukkia. Talvisin punatulkut ja tilhet ahmisivat massunsa täyteen auringonkukansiemeniä ja muita linnunherkkuja. Kun kevään aurinko pilkottaisi sen hienon omakotitalon ikkunoista sisään, nuo kissat asettuisivat keittiön pöydälle juurikin noin. Valkoisten neilikoiden viereen. Nauttisivat kissat siinä auringosta ja nakuttaisivat lihaville punatulkuille ja tilhille.
Mulla olis ihana iso, sellainen melkoisen valkoinen, keittiö josta auringonvalo heijastelisi. Olisi ihana enon tekemä valkoinen kirjahylly olohuoneessa, jossa valokuvakehysten lasipinta heijastaisi sateenkaaria valkoisille seinille.
Eläisin rauhallista elämää vakaalla pohjalla, niinkuin mummo, vaikka oikeasti eläisinkin täysillä. Tai ainakin sisustaisin ja tekisin puutarhajuttuja täysillä. Mulle tulisi kesäisin ihan varmasti samanlaiset rusketusraidan kuin Helle-mummolle, kun hän kyykkii kukkapenkillä hihaton t-paita yllään.
Äiti, antaisitko rahaa niin ostan talon?
(Oikeasti kyllä haluaisin siniset keittiönkaapit. Sellaiset hyvin kiiltäviksi lakatut... Niistä tulisi kiva kontrasti mun vauvankakankeltaisen sohvaryhmän kaveriksi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti