En oikein muistanutkaan...

... kuinka onnelliseksi onnistuneet valokuvat ihmisen tekevätkään. 

Uuno on oletutsti ollut onnellinen viimeaikojen auringosta. Tänään vimmattu tuuli Tampereella sai Uunonkin juoksemaan tuulen lailla. Energiaa pikkukissalla riitti, ja ikkunoista kajastuva valaistus loi mitä mainioimmat varjot Uunon fyysisen olomuodon ympärille. Kamera käteen. Än, Yy, Tee. Nyt.

Tunne siitä, kun huomaat onnistuvasi motivoimaan pikkukissaa pysymään paikallaan valokuvauksen aikana, on aika jumalallinen. Adrenaliini virtaa suonissa, ja yhteistyö kissan kanssa toimii. Olet voittaja, olet kuningas. Tai kuningatar. Ruutu ruudulta otat kauniimpia otoksia karvaisesta lapsestasi, ja jaat otoksia sosiaalisessa mediassa pakkomielteisesti. Kenties aiheuttaen toisissa kateutta, kun heillä ei ole kotonaan yhtä kaunista ja upeaa maailmankaikkeuden hienointa luomusta, kissaa.

Tänään saan vieraita (toivottavasti en joudu maksamaan heidän vierailustaan ylimääräistä vesimaksua, terveisiä taloyhtiölle). 

Vieraan, tai ystävän kanssa aiomme viettää mukavan viikonlopun. Meillä on projekteja. Katsotaan, kuinka käy.


Palataan ;)