Puin tänään vaatteet

Tänään on ollut touhukas päivä. Vietin aamupäivän verkkareissa, topissa ja lenkkareissa. Olin pihahommissa, haravointia nimittäin. Ihanassa auringon paisteessa. Lämmin oli. Luulin jopa saaneeni rusketusraidat mutta eihän sellaisia tuossa kevätauringossa tule...

Vaihdoin sitten vaatteet, kun lähdin ruokakauppaan. Ajattelin, että laitan hyvät vaatteet, joilla voin vielä illalla toivottaa rakkaani tervetulleeksi. Tällaiseen asuun sitten päädyin.


Saanen esitellä, mielettömät kirpputori-rytkyni:

Oranssia kynsilakkaa tietysti, ihan kuin tästä asusta väriä puuttuisi.

Mun uudet lemppari-housut. Kirpparilta, tietty. Sopii kuin nakutettu. Kolmella eurolla. Niiden kaveriksi yksi lempparipaidoistani. Sekin kirpparilta, en vaan muista kuinka monella rahalla.

Noissa housuissa olen kulkenut nyt viikon putkeen. Niin kivat ne ovat. Niissä on nyt vähän punaviiniä, kynsilakkaa, suklaata, kaljaa ja ihan jäätävät polvipussit. Pitänee olle tarkempi ensikerralla.

Jos teille, rakkaat Levis-pöksyni, joskus tapahtuu jotain, niin itken varmasti. Ja vuolaasti. Leppoisaa keskiviikko-iltaa lukijoilleni ja kaikille muillekin. Nyt katsotaan jääkiekkoa ja kohta mennään saunaan. Hyvin suomalaista.

Hoitohauva

Tosiaan... Minähän olen tässä jo tovin ollut hoitamassa tätä haukkua. Voisin siispä hieman mainitä haukusta tänne.

 

 

Kyseessä on siis Papu. Papu on... öömmm.... puolitoista vuotias (?) jackrusselin terrieri. Hyvin pieni yksilö.



Papun Lauri Tähkä-imitaatio.

 

Papu asuu äidin ja isin kanssa omakotitalossa Lahdessa. Papun isä on minun enoni ja äiti on enon vaimo. Ihana perhe. Papulla on lokoisat oltavat suuressa omakotitalossa, kun on paljon piilopaikkoja ja lattiapinta-alaa jolla köllötellä. Täytyy mainita vielä, että Papun koti on hyvin tyylikkäiden ihmisten koti, sisustus on puuseppä-enoni kädenjälkeä ja mitä mainioin.

 

 

Papu on myös älyttömän fiksu koira. Tietysti jokainen koira oppii perheen tavoille, mutta Papulla on ihan omia tapoja, joita en ole kohdannut yhdelläkään toisella koiralla elämäni aikana (voin kertoa että niitäkin on muuten aika paljon). Papun elekieli ja kehonkieli on niin helposti luettavissa, että keskustelu Papun kanssa on kuin keskustelu kolmevuotiaan kanssa. Vaikkei puhetta kuulu, niin kaikki eleet ja liikkeet on täysin ymmärrettävissä. Jackrusselit ovat muutenkin niin fiksuja, mutta Papu on kyllä vertaansa vailla.

Ennenkaikkea Papu on suloinen (minun mielestäni, ja varmasti monen muunkin mielestä). Kun kuljeskelen kaduilla esimerkiksi Hemmo-koiran kanssa, niin ihmiset usein vaihtavat kadunpuolta tai kääntyvät ympäri kannoillaan. Hyvä vain. Mutta Papun kanssa kun kulkee.. Se on jotain ihan muuta. Mummotkin rollaattoireidensa kanssa huutelevat perään että "Hei, saako pikkuhauvaa silittää?". Tämä on hämmentävää. Kyllähän ne mummotkin sitten tulevat ja silittävät Papua. Ei se Papua haittaa. 

 ydämellinen koira. Suloinen. Ja hiljainen. Ei hauku ollenkaan. Eikä päästä äänekkäitä pieruja. Ei haise pahalta. Ja syö mieluiten raakaravintoa. Kyllä Papulle sipsit ja salmiakitkin maistuu (nim. älä pudota mitään syötävää lattialle).

Eläinten kanssa on hauska leikkiä

Päätimme Harun (Iinan) kanssa viettää rennon rapeli-tiistain. Eihän meillä mikään rapeli ollut, mutta päätimme kuitenkin. Eläinten kanssa on aina hyvä viettää aikaa joten ajattelimme viettää hetken aikaa eläinten kanssa.

Todellisuudessa minun piti päästä Hollolaan maksamaan laskuja ja Iinan piti päästä kouluun. Vietimme mukavan päivän Hollolassa kahden haukun parissa.

Mäkkäristä haimme hieman energiaa päiväämme ja sieltä suuntasimme hakemaan Hemmoa seuraamme. Sitten me kaikki karvaiset kaverukset (minä, Iina, Papu ja Hemmo) suuntasimme Hollolaan Vähä-Tiilijärven rantaan bailaamaan. Sokka irti ja tuli hännän alle.

Hemmo ei pärjännyt Papulle juoksukisassa. Ei sitten millään. Eräässä vaiheessa, kun Hemmo jo väsähti ja hän kävi istumaan nurmelle, niin vilkas Papu ei meinannut hyväksyä tätä. Papu alkoi juosta Hemmoa ympäri ja haukahtelemaan jotta saisi mursun taas liikkeelle. Papu saikin Hemmon taas jaloilleen, mutta Hemmo turhautui Papun viilettävästä vauhdista ja alkoi itsekin haukahtelemaan Papulle. Hassuja nuo elukat.

Hassua tosiaan oli tuo kokoero. Papu saattoi helposti livahtaa kuvissa taustalla näkyvän punaisen aidan ali, mutta Hemmo se rysäytti suoraan sitä päin.

Papun mehevä ilme...

Iina on otti hyviä kuvia hauvoista ja minusta. Minä otin kuvan kauniista Iinasta, joka myös Haruna tunnetaan.

Koirathan ovat terapeuttisia, joku on joskus sanonut. Kyllä se aikamoista terapiaa oli kun katseli kahden koiran juoksevan villisti ympärinsä vielä huiman kokoeron kera. Toinen koirista oli (ja on yhä) ruma ja pelottavan suuri, kun taas toinen herttainen ja suloinen pieni. Söpöä.

Eikö olekin?

Todellakin palkitsin itseni

Oli se työhaastattelu. Sitten tuli puhelu... Ei ollut se duunipaikka minua varten. Siispä bileet pystyyn!

Haru, Naruto ja Chiko koolle. Vähän kuohuvaa, valkkarii ja sitä caesar-salaattia. Maanantaina. Juhlimme minun menestyksekästä työhaastattelua mutta huonoa lopputulosta ja juhlimme minun syntymäpäiviäni ja wappua. Maanantaina 6.5.2013.

Kuuntelimme musiikkia. Hyviä biisejä. Jumpattiin myös vähän. Ja käytin yöllä matkalla. Nautittiin. Tonight we are young.

Mut onks se väärin juoda kuohuvaa maanantaina? Mielestäni ei ole väärin, jos ei velvollisuudet kärsi.