Tänään alkoi työurani Tampereella. Flunssaisena, mutta silti, Tampereella. Se oli hieno työpäivä. Töiden jälkeen apteekkiin hakemaan Finrexiä ja Bafucinia. Ja poljin pyörällä taas ympäri Kalevaa. Tuntuu aivan kodilta.
Näin ollen:
Lahti. Jotenkin, se on nyt ohi. En enää kaipaa sinua elämääni. En todellakaan.
En halua nähdä sinua enää (ikävä kyllä siltä en voi välttyä).
Haluan sinut kauas minusta, inhoan sinua.
Olet iilimato ihossani, olet ruusunpiikki kantapäässäni. Olet finni otsassani. Mene pois.
Paitsi Dublin
Irish Pub ja torstaiset kakkosen hanat. Kissa vieköön. Niitä en unohda
koskaan.... Ja niitä saadan jopa jäädä kaipaamaan
Inhoan.
Mutta onneksi kotikyläni on silti Hollola. Pientä Hollolaa kaipaan ja pienestä Hollolasta olen tavallaan ylpeä, vaikka Hollolan omatunto on murskana.
Mutta Tampereen kunniaksi shoppailin tänään vähäsen: ostin 12 lusikkaa ja neljä haarukkaa. Siihen toveriksi maissitärkkelystä ja pölyhuiskan.
Hyvää. Yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti