Tänään olen...

... saattanut rakkaani bussipysäkille.

...mennyt sen jäkeen kirpputorille ja tehnyt yhden elämäni parhaimmista kirpparilöydöistä.

... keittäny makaronia ja heittäny sekaan nokareen voita ja nauttinut näinollen ravitsevan päivällisen.

... pessyt kaksi koneellista pyykkiä.

... pyöräillyt vimmatun lujaa.

... sovittanut mittatilaus-housuja.

... mennyt sen jälkeen valitsemaan kangasta näihin kyseisiin housuihin.

... syönyt toisen ravitsevan ja maittavan aterian.

... tuhlannut rahaa kirppareilla.

 ... ostanut kaljaa.

... ajanut rallia. Kylläkään juomatta yhtäkään kaljaa..

Iina on aina Flowssa. Kuvassa pari muutakin kamua.

 

... hengannut kamujen kaa.

 

... istunut monta tuntia Iinan nojatuolissa pölisemässä niitänäitä.

 

... suunnitellut vappua.

... syönyt mummolassa iltapalaa, sämpylää ja maitoa.


Iina on ihana. Ja kesä. Ja mun kultani. Ja lasillinen kylmää maitoa. Ja makaroni ja voi. Hyvää yötä. Nukkuminen on myös ihanaa. 

Viikonlopun vilinää

- Sellainen ol' Viipuri, sanoi ystäväni joskus taannoin kylpyläreissun päätyttyä. Minun viikonloppuni vietettiin Helsingissä, keväisessä Töölössä. Tai itseasiassa kesäisessä jo jopa. Tai ainakin se vaikutti siltä.

No voisin kertoa sitten viikonlopustani tarkemmin. Perjantaina palasin Tampereelta Hollolaan. Reissasin. Sää oli sateinen ja harmaa, mutta se ei minua lannistanut. Minulla oli nimittäin soittotunti. Edellisestä olikin kulunut jo vuosi. Oli upeaa. Tuttu ja sama ihana opettajani. Juttelimme ja jaarittelimme. Vein hänelle pullaa. Höpötimme ja hieman nauroimme. Soitin sormenpäät verille. Ihanaa. Opin paljon uutta. Ja silitin opettajan hauvaa.

Lauantain päivälliseni. Olen ajatellut hakea Junior Masterchefiin tällä annoksellani: pastaa, mustapippuria ja voita.

Perjantait ovat ilmeisesti sellaisia päiviä, jolloin teen jotain erikoista. Viimeperjantaina (19.4.) olin koulukaverin luona viettämässä siveellistä syntymäpäivää. Dippivihanneksia ja ylppärimekkojen ihastelua. Ja viimeisimpänä perjantaina olin soittotunnilla. Perjantait eivät minulla ole bilepäiviä.

Lauantai. Nukuin huonosti ja aamulla väsytti. Jaksoin silti ottaa pari kuvaa kastepisaroista kukkien terälehdillä. Mutta olin niin hemmetin innoissani. Koska illalla olisi paardit. Päivällä puuhastelin kaikkea, pakkailin ja maalasin spraymaalilla kengät (Olisi pitänyt ottaa kyseisestä operaatiosta kuvamateriaalia, tuli nimittäin hienot kengät.) Laittauduin ja kävin kaupassa. Valmistauduin henkisesti. Sitten vain junalla Helsinkiin ja bileet pystyyn.  Rakkaan Ystäväni Iinan poikaystävän tuparit. P-A-R-A-S-T-A.

Paardit hyvässä seurassa ja paikassa kera hyvän ruuan ja juoman ja musiikin (rakkaimmat ystävät, kivat tutut ja kivat vähemmän tutut, vuohenjuustopatonkisuupaloja, isännän tekemiä lihapullia, Linkosuon ruisnappeja, tomaattia ja motsarellaa, tequilaa, halpaa kaljaa ja uusia tanssibiisejä kesäisessä Töölössä, kuvittele). En voi sanoinkuvailla. Voin vain kiittää isäntää kutsusta.

Oli kivaa. Uusi paita päällä. Sain kehuja.

Salamasta loppui patterit. Chiko, Haru ja Naruto siinä kasassa.

 Sunnuntaina takaisin Lahteen (Kiitos kyydistä rakas ystäväni Saana!). Hyvin (olohuoneen matolla) nukutun yön jälkeen junassa aamupalaksi pillimehua ja Lahdessa kanahamppari. Suussa saattoi silti maistua hieman hiekka ja pöly ja vuohenjuusto. Sitten desinfiointiin ja sitten fillarilla mummolaan syömään janssoninkiusausta. Sellainen ol' viikonloppuni. Nyt Avaraa Luontoa verkkokalvoille rakkaan kanssa.

Rakastan näitä viikonloppuja, kun saa olla villi ja vapaa. Olet nuori Elina, muista nauttia siitä. "Okei muistan".


Ps. Tervetuloa uusi lukija. Ja kiitos uusista kommenteista. Oli hauska löytää täältä uusia kommentteja ja uusi lukija kun pitkän viikonlopun jälkeen palasin. Rentouttavaa sunnuntaita kaikille. 

Oi!

Jee!

Miia!!! Kiitos tunnustuksesta!

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka sinulle tunnustuksen antoi. 

Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja 

kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin ja 

ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden!

Noniin! Te, hyvät tyypit, saatte minulta tunnustuksen:

Tutot!

Aino S! 

Iida!

Jutta ja Miina ja Linda !

Meri!
Liinavanamo! (?)

Torstaina soi torvisoitto

 Eikös tänään olekin torstai? On juu. 

Heräsin aamulla suukkoon. Sitten nukahdin uudelleen ja heräsin lokkien nauruun. Kuvasin heitä akkunasta. Olivat levottomia. Liihottelivat ja rääkyivät. Yritin heittää heille suolakeksejä välipalaksi mutta tuuli nappasi ne itselleen välipalaksi. No ei se mitään, alakerran väki heitti heille myöhemmin leipää.

Puin ylleni gypsy-hameen ja lähdin tallustelemaan kujille. Kävin Fidalla, Uffilla, Anttilassa, Koskikeskuksessa Bikbokissa, Kicksissä, Glitterissä, Cubuksessa, Ginatricotissa ja Skopunktenissa. Olin tavallaan shoppailemassa. Syntymäpäiväni kunniaksi.

Ja taas ihana aurikoinen päivä.

 Aina kun poikkean Hämeenkadulle, joku feissari tahtoo kertoa minulle milloi kirkon ulkomaanavusta tai milloin eläinten oikeuksista. Tänäänkin joku halusi kertoa minulle Unicefista. Kuuntelin tarkkaan kaiken mitä hänellä oli sanottavaa ja lupasinkin, että sitten kun olen vakituisessa työssä ja rahaa riittää hyvin, niin lupaan liittyä. Noh, asiassa on monta eri näkökulmaa ja keksin aina tekosyitä tekosyiden perään, jottei minun tarvitsisi liittyä. Mutta miksi?  En osaa sanoa.
 

Anttilan edustalla oli kesy pulu. Olisi varmaan antanut minun silittää itseään, mutta en viitsinyt.

Löysinkin kaupoilta jotain. Kirppareilta en mitään. Olin menossa Koskikeskukseen ostamaan kuivashampoota kunnes huomasin eräällä katujen tallaajalla Bikbokin kassin. Joskus Tukholmassa kävin Bikbokissa ja ostin sieltä hiuspannan. Ajattelin poiketa myös Koskikeskuksen Bikbokissa, jospa löytäisin sieltä toisen hiuspannan.

Mutta mitäpä löysinkään: wapputopin ja hiuspannan. Allaoleva hiuspanta oli juurikin se, mitä katselin Tukholmassa, mutta jätin sen hyllyyn ja päädyin toiseen hiuspantaan. Nyt otin sen mukaani, kun se oli vielä alennuksessakin. Hintaa sille jäi kolme euroa. 

Sitten löysin tuollaisen wappu/biletopin. Katselin sitä liikkeessä, kun se kiikkui henkarissa. Ajttelin, että noh, kaipa voin edes kokeilla sitä. No sepä olikin yllättävän mukava, eikä sitä hinnallakaan oltu pilattu. (10 äyriä) 

 Aika raju tuo toppi. Pohdiskelin mielessäni, uskallanko lisätä blogiin tuollaisia kuvia. Ajattelin, että jos kehtaan tuo kankaanpalanen yllä kuljeskella julkisesti kaupungilla, niin miksei sitten tänne voisi lisätä kuvia. Tuo on kyllä mieletön bilepaita. Lupaan ja vannon, että käytän sitä kesällä hyvin ahkerasti.

Se panta.

Tuossa minulla on nyt tuollaista kuivashampoota. Jos et ole vielä kokeillut kuivashampoota, niin kokeile jo. Kun hiukset ovat tunkkaiset ja likaiset tai sen oloiset, mutta et vain raaski/ehdi/jaksa pestä niitä, kuivashampoo on silloin oiva vaihtoehto. Suihkautus hiuksiin, pieni pöyhiminen ja sitten on taas buenot hiukset. Tuota kyseistä kuivashampoota saa Kicksistä. Hintaa sillä oli 8 euroa (euron kalliimpaa kuin muut ks. kuivashampoot). Valikoima on laaja ja on montaa erilaista, kirsikantuoksuista, tropiikkia, vaniljaa, toffeeta ja mitä lie muita. Sitten on tuota tummien hiuksien kuivashampoota. Suosittelen.

Tuollainen shoppailuhan on todella rankkaa. Nälkä alkoi kurnia ja menin kotiin syömään rakkaani tekemää caesar-salaattia. Kävin myös Alkon kautta ja ostin sitä valkoviiniä. Tuollaisen pienen pullon. 

Tuo oli muovipullo. Hassua. Jotain kuivaa luomuviiniä. Minun olisi ehkä kannattanut tiskata pölyinen viinilasi ennen viinin nauttimista, makunautinto oloso saattanut olla huomattavasti nautonnollisempi. Mutta suosittelen tuotakin viiniä. Hyvää oli, viinilasin pölyistä huolimatta 


Jälkiruoaksi Classic Kermatoffee -jäätelö. Suosittelen. Nyt voisin mennä vaikka päiväunille.

Sellainen oli syntymäpäiväni.

Noniin. Syntymäpäivät taitaa tänään olla jo juhlittu. Olen saanut mukavia onnentoivotuksia puhelimeeni ja facebookiin (tietysti). Yhden jopa täällä blogin puolella. Kiitos siitä. :) Ja tervetuloa uusi lukijani!

Aamulla rakkaani yllätti minut tulppaaneilla. Illemmalla caesar-salaatilla. Se salaatti on mieliruokaani. Tai ainakin yksi niistä. Olin niin onnellinen rakkaani yllätyksestä, etten voinut ollakaan.

Olen tänään syntymäpäivänäni käynyt kirpputorilla, syönyt kakkua ja pinaattikeittoa sekä caesar-salaattia. Saimme myös kirjeen, jossa ilmoitettiin että olemme saaneet rakkaani kanssa TOAS:ilta asunnon. Ja illan päätämme rakkaani kanssa Avaraan Luontoon ja Intouchablesiin.

Yhden toivomuksen esitin vielä illalla; Olisinpa saanut viiniä. Kello oli jo niin, että Alko oli suljettu. Ei se haittaa. Kohtahan on vappukin.

Rakkaani pyllisti minulle syntymäpäivänäni ja otti minusta kuvan.

Syntymäpäivän asu. Gypsy-hame, kiva että juhlistit kanssani.

Tänään on ollut hyvin kaunis päivä. Oikein sellainen päivä, joka voisi loppua rumasti. Tänään kauniina huhtikuisena kevätpäivänä on joku saattanut menettää läheisen, työpaikan, lemmikin tai jokin muu murhe on saattanut järisyttää elämää. Minulla on kuitenkin ollut syntymäpäivä, eikä mitään kurjaa ole päivässäni tapahtunut. Olen saanut lahjoja ja hemmottelua perheeltäni ja rakkaaltani. Kaikilla on niin Lahdessa ja Hollolassa kuin Tampereellakin hyvin, eikä ole mitään hätää. Ystäväni ovat muistaneet minua ja sanoneet että olen rakas. Olen kiitollinen näistä päivistä, jolloin olemme turvassa ja onnellinen. Toivottavasti muistan nämä vanhoina päivinä.

Niin kaunis on maa.

Sillä sinulla on syntymäpäivä...

Tänään. Siis minulla. Olen nyt 19-vuotias. Kivaa.

Sain aamulla herätessäni sänkyyn tulppaaneja ja lahjakortin koruliikkeeseen. Ja mieli elokuvani. 

Rakkaan tulppaanit.

Rakkaan itse tehty lahjakortti. Herttaista.

Intouchables. Ranskalainen elokuva kertoo neliraajahalvaantuneesta miehestä ja hänen henkilökohtaisesta avustajastaan ja heidän yhteisestä elämästä. Toinen on toisesta riippuvainen, toinen tekee vain työtään. Jos et ole vielä nähnyt, niin katso se jo tänään. Elokuva on varmasti yksi parhaimmista koskaan näkemistäni. Liikuttava. Niin liikuttava että itkin. Hauska. Niin hauska että nauroin ääneen (tätä en tee koskaan, hyvin harvinainen elokuva, jos saa minut nauramaan). Ja perustuu tosi tapahtumiin. Yksinkertaisesti, parasta. Herkullinen syntymäpäivälahja siis.

Eilen sain isältäni lahjaksi kameralaukun (sain sen eilen, koska tänään olen Treellä, joten hän ei olisi voinut antaa sitä minulle tänään). En oikein usein pyydä vanhemmiltani mitään lahjoja, koska en tiedä mitä haluaisin. Vaikka olenkin jo 19 (haha, tänään täytin), he silti mielellään ostavat joulu- ja syntymäpäivälahjoja. Internetissä törmäsin seuraavaan kuvaan ja ajattelin että tuo olisikin oiva lahja minulle. Pyysin isältäni siis tällaista:

Täältä saat näitä.

Kameralaukut ovat kaikki niiiiiiin rumia mustia tai harmaita möhkäleitä että meinasin paskoa alleni kun näin tuon. Tällaiselle esteetikolle tuo on kuin lottovoitto. Ja tämä kappale on koko blogihistoriani kamalin kappale.

Mutta tässä on minun reppuni:

 Hieman ruman värinen, mutta käytännöllinen sävy. Olisin halunnut vaaleanpunaisen yksilön, mutta soviteltuani vaaleanpunaista reppua Kärkkäisen erä-osastolla ajattelin että se olisi aivan typerää kantaa jotain vauvan reppua olalla. Päädyin siis vauvan ulosteen sävyyn.

Oikeastihan tuo ei ole kameralaukku. Tuohon reppuun on vain olemassa sellainen sisusta, joka on sopiva kameralle ja objektiiveille ym. Minulla alkaa olla sen vraan jo noita tarvikkeita että Canonin kameralaukku alkoi käydä pieneksi. Tuo on siis hyvä vaihtoehto syntymäpäivälahjaksi.

Minulla ei vielä ole tuota sisustaa tuonne. Ainoastaan tuon "kameralaukun kuoret" eli tuo reppu. Ne tyynyt/sisustat tuonne sisään aseteltavaksi ovat kuulemma tehtaaltakin loppu. Äkkiä, valmistakaa minulle sisusta.


Tuo kyseinen reppu on oikeasti minun mielestäni aika ruma. Sitä tulee niin paljon kaduilla vastaan, etten oikeasti taida edes tykätä tuosta. Mutta kaikista maailman kameralaukuista se on maailman hienoin. Se on vissi ja varma. Hyvin toivottu synttärilahja, Elina! (taputtaa itseään olkapäälle)


Tänään siin 24.4.2013 on minun 19-vuotissyntymäpäiväni. 19 vuotta sitten äitini synnytti minut. Hassu ajatus. Siitä on jo kauan aikaa. Tänään on kuulemma herkkupäivä ja saan syödä herkkuja. Kohta käynkin ostamassa lähikaupasta Daim-kakun ja syön sitä aamupalaksi. Illalla saatamme rakkaani kanssa poiketa jossain, vaikka parvekkeella juomassa teetä. Palailen sitten astialle. Pysy kanavalla!

Ps. Onko kenelläkään muulla tuollaista "kameralaukkua" ja kokemuksia siitä?

Pps. Onnitteluja otetaan ilomielin vastaan ^.^ 

Ppps. Taivaskin on kaunis. Juuri minun syntymäpäivänäni. Olen varmasti maailman tärkein ihminen (sarcasm, sitä minulla on paljon täällä blogissani)

 

Tänään olen...

... taas ollut koulussa lasten kanssa. Päivä oli kamala. Onneksi sijaisteluni ovat nyt toistaiseksi ohi.

... pukenut ylleni tylsät opetus-vaatteet jotka vaihdoin oman itseni vaatteiksi kotiin päästyäni.

... syönyt syntymäpäiväkakkua. Minulla on huomenna syntymäpäivä. Täytän 19 vuotta. Siksi sain tänään kakkua, koska nyt olen Tampereella, enkä saisi Hollolan ihmisiltä kakkua muutoin.

.. nukkunut koko pitkän bussimatkan Hollolasta Tampereelle. Ja kuolasin.

... haistanut sateisessa ilmassa syksyn.

... syönyt pinaattikeittoa rakkaani kanssa.

... keskustellut rakkaani kanssa opettajuudesta.

... katsellut Tampereen lokkeja. Olen havainnut, että keväisin lokit laulavat. Mutta kesällä, loppukesästä ja syksyllä ne räääkyvät.

... ostanut kynsilakan.

... unohtanut että minulla on huomenna syntymäpäivä.

Eipä minulla sitten muuta. Hyvää illanjatkoa! Kiitän teitä kommenteista. Ne ovat aina mukavia. Ja sinulle, lukijani, joka et enää ole lukijani, sanon heihei. Oli kiva, kun olit lukijani edes hetken aikaa. Ehkä palaamme joskus astialle. 

Anteeksi vain mutta...

... mitä tänään tapahtui?

Kuten tavallisestikin maanantaiaamuisin, myös tänään, minä havahduin auringon nousuun. Suljin verhot ja ajattelin että nyt nukun iltapäivään saakka.

Tunnin päästä puhelimeni soi. Puhelimesta kajahtaa kysymys: pääsisitkö Salpakankaan alakoululle kello yhdeksäksi? "Jööjooööh pääsen".. "No hyvä! Soitan sinulle pian"

Olen aamutokkurassa ja katson hetkenaikaa tyhjyyteen enkä tiedosta ympärilläni tapahtuvia asioita. Nokia tune soi. Painan vastaa. "Noniin, eli tule tänne koululle kello yhdeksäksi. Sijaistat tänään erästä opettajaa. Hmm.. Ensimmäiseksi sinulla näyttäisi olevan joku liikuntatunti. Suunnittelepa siinä samalla sopiva liikuntatunti vilkkaile kolmasluokkalaisille. Ohjeistan sinua lisää saavuttuasi paikalle. Nähdään pian!"

Panikoin. Minulla oli 45 minuuttia aikaa valmistautua. Unohdi kännykän. Pyöräilin alakoululle silmän räpäyksessä. En voinut soittaa sairastuneelle opelle saadakseni lisäinfoa. Improvisoin. Oppilaat eivät varmaan oppineet mitään.

Täytyy sanoa, että opettajan ammatti on raskasta. Kaikki opettajat, saatte kaiken sympatiani. Minä lupaan kasvattaa lapseni niin, etteivät ne auo teille päätään.

Muttamutta. On tässä päivässä jotain hyvääkin. Tai ei tämä päivä kyllä huonokaan ole ollut.

Ajoin nimittäin pyörällä ensikertaa vuonna 2013. Rakas Tunturi Poni.

Huomatkaa kettinki. Tätä pyörää ei muuten varasteta.

 

Ja söin vuoden 2013 ensimmäisen mansikan. Oli ulkolainen mansikka, maistu ilmalta.

Lisäksi kävin taas mummolassa. Hollolan mummolassa ja söin siellä makkarakeittoa. Elämäni on aika villiä ja tätä menoa saatan rappioitua. Nyt voisin mennä päikkäreille. Nukuin viimeyönä nimittäin viisi tuntia. Yksin nukkuminen on se vain sellaista.

Sunnuntaiksi San Franciscoon

Ei vaiskaan. En mennyt sunnuntaiksi San Franciscoon. Menin mummolaan.

Minulla on kaksi mummolaa. Toinen Hollolassa ja toinen Lahdessa. Molemmat ovat ruokapaikkoja. Erilaisia molemmat, mutta hyvin rakkaita.

Yksi huima ero mummoloissa on se, että Hollolan mummolassa ei ole ilveksien ja majavien taljoja, eikä peurojen, hirvien ja kaiken maailman näätien pääkalloja seinillä.
 

Tänään sain Lahden mummolassa lohisoppaa ja uunituoreita sämpylöitä. Mummini siellä on ammatiltaan kokki. Tai ainakin kuvittelen niin. Tai en oikeastaan kuvittele, vaan sen voisi arvata kaikkien ruokien maittavuuden perusteella.

Mummolassa oli tänään pappa, mummo, äiti, sisko, eno ja enon vaimo. Ja rakkaani. Voi kuinka meillä oli mukavaa. Mukavaan joukkoomme kuului myös kaksi haukkua ja yksi katti. Voi kuinka meillä olikaan mukavaa. Aurinko paistoi ja keittiössä oli kuuma ja lohisoppa oli kuumaa. Niin mukavaa.

Tänään mummolassa suunnittelimme ylioppilasjuhliani. Kyllä, ylppärini vietetään mummolassa. Mummolla on iso piha ja talo, jonne mahtuu paljon porukkaa. Se on hyvä paikka. Suunnittelimme kaikkea mukavaa menoa, juomaa ja ruokaa ja pöytäliinoja. Veikkaan, että tulee hyvät juhlat, jos nyt pääsen ylioppilaaksi (tietenkin pääsen).

Sovitin myös ylioppilasmekkoani. Ja kenkiäni. Ja olen kyllä varmasti kaunis ylioppilas nuo ylläni. Se on varma. Sanoo kuka muu mitä tahansa.

Mekkoni. En paljasta sitä vielä kokonaan. Mutta se on ihana.

Kokolappu näytti jotenkin vintagelta, joten otin siitäkin kuvan.

 

 

Nämä kengät jalassa kävelen kakkien ihmisten eteen ja saan ylioppilastodistuksen ja lakin ja olen iloinen ja niiaan ja saan aplodit.

... pidin myös ensimmäistä kertaa tänä keväänä tennareita. Ihan kuin olisi kesä ollut. Tennari kuuluvat jokakeväiseen traditiooni. Kun tiet ovat sulat, niin niitä pitkin pitää hieman kulkea tennarit jalassa. En yleensä pidä tennareita, nahkakengät ovat mukavampia. Mutta traditio on traditio. Kuten hampaiden pesu. Joka ilta suoritettava.

... ja näin kevään ensimmäisen kimalaisen. Ja kuulin sen myös. 

 ... myös räkättirastaat ovat saapuneet Suomeen. Se on sellainen asia, se räkättirastaan rääky, johon joka kevät kiinnitän huomiota. Se on merkki siitä, että nyt alkaa kevät olla hiipumassa ja kesä saapuu kohisten. Kaunista, mutta samalla surullista. Kevät, tuo voima, joka herättää luonnon eloon, menettää itse elonsa.

Toivotan uuden lukijani tervettuleeksi ja kiitän uusista kommenteista. Se on aina mukavaa. Kiitos.

Hyvää loppukevättä kaikille. Ja hyvää yötä. Koettakaa bongata kimalaisia ja kuunnelkaa räkättirastaita ja tehkää havaintoja. Havaintoja keväästä, lumen sulamisesta, kukkien kasvusta ja elämästä. Kevät on elämän aikaa.

Ps. Tämä on viideskymmenes blogikirjoitukseni. Olen hullu.

Tänään olen...

(Kerron tässä kirjoituksessa hieman huimasta päivästäni ja lisäilen väliin epäoleellisia kuvia Lahdesta.)


... käynyt Kauppakeskus Trion Muotipäivillä. 

Postiluukusta tipahti pari päivää sitten nimittäin sellainen esite-lehtinen, jossa kerrottiin tällaisesta tapahtumasta Triossa. On kuulemma tarjouksia, muotinäytös, valokuvausta, bloggaajaa ja Maria Veitolaa. Ajattelin että pah, tuollainen tapahtuma ei vedä väkeä Lahdessa. Mielestäni Lahti ei nimittäin ole mikään muodin tyyssija (anteeksi tästä mielipiteestäni lahtelaiset), mutta kiva kun tällaista järjestetään. Kävin siis katsomassa Triossa minkälainen meno siellä on. Ovatko lahtelaiset todella muodikkaita ja kiinnostuneet tällaisesta actionista?

Pikku siivu Lahden kauppatorista. Oikealla on Lahden torigrillin kyltti. Jos et ole vielä käynyt niin hyvä. Ei kannatakaan.

No jaa. En tiedä. Ei ollut kyllä kovin paljon porukkaa siellä. Sääliksi kävi tapahtuman järjestäjiä. Trioon oli siis roudattu joku lava, jolla järjestettiin muotinäytös. Paikalla oli myös ammattivalokuvaaja, joka otti street style-valokuvia kauppakeskuksen asiakkaista heidän suostumuksellaan. Paikalla oli myös indiedays-bloggaajia. Annika O. ja Maj. Heillä oli siellä jotkin vaaterekit, joiden sisällön he olivat keränneet Trion liikkeistä. Samanlainen tapahtuma oli myös Kauppakeskus Koskikeskuksessa Tampereella. Tämä on ilmeisesti joku indiedaysin idea, että bloggaajat menevät kauppakeskuskiin edustamaan. Ihan hyvä että saatiin vähän säpinää tänne Lahteenkin. Vaikkakin väkeä oli oikeasti aika vähän. Typerää.

Kyllä Lahdessa on joitain kauniitakin rakennuksia.

No tiedättekös mitä minulle kävi tuolla. Kiertelin ja kaartelin vain kaupoissa. Katselin ympärilleni ja yritin mielessäni analysoida kävijämäärää. Sitten jotkut vaaleanpunaisiin paitoihin pukeutuneet tytöt pyysivät minua Trion street style-kuviin. Piti täyttää joku lomake. Voikohan siitä voittaa jotain... Suostuin kyllä. Joku ammattivalokuvaaja otti minusta pari kuvaa ja keroi että ne menee Trion facebook-sivuille. Ööhhöh, toivottavasti eivät nyt sitten ole rumia kuvia.. Kun kuvat oli räpsitty, niin edellä mainitsemani Annika O. halusi myös ottaa minusta kuvia. Joku indiedaysin juttu, että kuvataan hyviä tyylejä ja paras tyyli voittakoon Olympuksen kameran. Mitä hemmettiä. No suostuin. Kerron tapahtuneesta lisää, kunhan saan hieman lisäinfoa Annikalta. Kerron sitten myös kilpailun äänestyshommia. Olin aivan äimän käkenä ja kukuin "kukkuu-kukkuu".

Santun terde on auki! Tytöt, Haru ja Naruto, milloin mennään huurteiselle?

Täytyy sanoa, että olin hieman kummissani. Minulla oli ylläni gypsy-hame ja oksennuspaita. Ihan oikeasti, todella rumat vaatteet. Mutta ilmeisesti ne oli street-styleä...  Juu.

Tulihan stoori. Pitää purkaa ajatukset etten vahingossa vaikka sekoa. Voisin kertoa lisäksi tähän jatkoksi, että:

... rakkaan napa nukkuu.

... kukat kukkivat anoppilan pihassa.

Oliko kukaan muu Lahdessa tuolla muotipäivillä? Tai kukkiiko teidän puutarhassanne koreasti kukkaset?

No niin. Hyvää lauantai-iltaa kaikille. Katsokaa vaikkapa Avara Luonto. Se on minun lempi tv-sarjani jota seuraan aktiivisesti.

Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Ystäväni Iina sai perjantaista vapaapäivän. Mikäs sen parempi tapa hyödyntää vapaapäivä, kuin lähteä edellisenä iltana juhlimaan. Tytöt koolle ja ykköset päälle. Sit mentiin.

Torstain paardi-jengi koostui tälläkertaa minusta, Iinasta ja Emmistä. Emmi on Iinan koulukaveri ja sitä kautta minäkin olen tutustunut häneen.

Aloiteltiin Iinalla ja pelleiltiin ja naurettiin ja kerrottiin huonoja ja hyviä juttuja. Kivaa oli.

Meil oli ihqt kynnet.

Minä ihan sumussa.

Minä ja Iina. Me ollaan kivoja.

Sitten tuli aika siirtyä ulkoilmaan. Hypättiin Kiveriössä bussiin joka vei meidät Lahden keskustaan. Sieltä Emmin kämpille, josta sitten Dublin Irish pubiin. Voi morjens.

Kännykkäkuvaa. Vasemmalla Emmi ja white-trash punaisessa mekossaan ja verkkosukkahousuissa. Oikealla minä ja Iina. Eli Haru ja Chiko vai miten se nyt oli.

 

Dublinissa on kakkosen hanat torstaisin. Talo täynnä väkeä. Joku kamu on joskus keksinyt Dublinille hyvän lempinimen: ruotsinlaivasimulaattori. Sellainen se todellakin on.

Tanssittiin ja krebattiin ja heiluttiin ja riehuttiin. Tehtiin ihan mitä vain. Bongattiin white-trashia ja otettiin salakuvia. Ilkeää. Emmin kanssa vedettiin karaokessa I want to break free. Ihan jäätävää. Voi morjens. Koko ilta oli niin jäätävä. Voi morjens.

Jossain viheessa iltaa alkaa meno aina vähän väsähtää ja tulee kotia ikävä ja alkaa väsyttää. Sitten yhdessä pohditaankin että millä päästään takaisin Kiveriöön, Iinalle. Se on kansainvälinen humalaisten yösija. No ei sentään kansainvälinen, mutta ainainen. Saatiin lopulta kyyti, kun liftattiin Iinan kanssa. Joku ystävällinen turkkilainen mies oli päässyt töistä ja ajatteli tehdä päivän hyvän teon ja viedä tytöt kotiin. Kiitos hänelle.

Perillä Iinan majoituspalvelussa pitsa uuniin ja lisää sekoilua. Sitten hyvää yötä. Kävelin yöllä unissani ja aloin pestä unissani pyykkiä. Alkoholilla on sellainen vaikutus.

Tänään aamulla sitten katsoimme illan kuvasaldon ja kauhistelimme miten olimmekaan saaneet asunnon niin kamalaan kuntoon muutamassa tunnissa. Hyvä me.

Sitten Inzqu lähti Helsinkiin ja minä kotiin. Bussilla tietysti. Istuin bussissa ihan ensimmäisessä penkkirivissä ja stop-nappi houkutteli minua. Se suorastaan kutsui minua painamaan siitä. Se oli nimittäin niin mielenkiintoisessa paikassa (yleensähän ne napit on jossain tolpassa, mutta tämä oli seinässä, suoraan edessäni) että ei voinut olla.

Ps. Bongasin sipsipussista kissasipsin.

Sen pituinen se.